19.10. Pintxos & Wines

Viime syksynä suuren suosion ansainnut Jamon Iberico & espanjalaiset viinit -tasting sai upean jatko-osan, kun espanjalaisiin ruokiin erikoistunut kokki Miikka Väisänen tuli valmistelemaan Baskimaassa himoittuja pienpurtavia, pintxoseja. Pääraaka-aineina oli siika sekä chorizo-makkara. Makuhermoja kutkuttelua oli tarkoitus jalostaa myös pitkään kypsytetyllä manchego-juustolla.

Kokki Miikka Väisänen loihtimassa Chorizo-siideribalsamico -pintxoseja

Eikä siinä vielä kaikki. Illan toinen tähtivieras - monelle kinkkumiehenä entuudestaan tuttu Antti Kupiainen - saapui Iberico porsaan -potka kourassa. Teline pystyyn, kinkku kiinni ja ilta oli valmis alkamaan Winecellarsin "espanjalaiselta tarvernapuolelta". Tervetuliaissherryä sekä hienostuneen aromikasta pata negraa maistellessa hämyisessä kynttilän valossa, espanjalaisen kitaramusiikin siivittämänä, Antin viipaloidessa seitinohuita kinkkulastuja, autenttisuus oli käsin kosketeltavaa.

Antti työn touhussa ja alustamassa, miksi tämä on niin sikahyvää!

Illan viineiksi oli valittu mm.

- Lustau Los Arcos Solera Reserva Dry Amontillado
Rypäleet: Palomino Fino 100%
Kuvaus: Kuivan portviinimäinen, joka väriltään kuparinen ja muistuttaen Tawny-portia (oksidoitunut portviinityyppi). Tuoksu oksidoitunut, pähkinäinen ja palanutta sokeri. Maku oli kuiva, mantelinen, kahvimainen, rusinainen ja karamellinen.

- Vall Dolina Brut Nature Reserva, DO Cava
Rypäleet: Macabeo, Xarello, Parellada, Chardonnay
Kuvaus: samppanjavalmistusmenetelmällä tehty. Tuoksu ja maku hedelmäinen, kepeä, hivenen kukkaisuutta. Tammikypsytyksen toffeisuus oli huomattavissa.

Alkujuomien jälkeen ja ruokahalua kiihottaneen kinkkuhetken jälkeen, vieraat siirtyivät ravintolan puolelle ihmettelemään Miikan pintxoseja, jonka kanssa tarjoiltiin seuraavia valko- ja punaviinejä sekä makeaa sherryä:

- Pazoz de Lusco, DO Rias Baixas
Rypäleet: Albariño
Kuvaus: Yllättävän hapokas ja raikkaan hedelmäinen kaveri, jossa myös mineraalisuutta. Todella positiivinen yllätys ja selkeästi kalan kaveri.

- Coto de Gomariz 2011
Rypäleet: Treixadura (70 %), Godello (15 %), Albariño (10 %), Loureira (5 %).
Kuvaus: Yllättävän hapokas, granny smithimäinen omenaisuus, hyvä hedelmäisyys. Viinin raikkaus jälleen sykähdytti. Loistava kalaviini.

- La Montesa 2009, Rioja Baja
Rypäleet: 65% Garnacha, 30% Tempranillo, 5% Mazuelo
Kuvaus: Viinillinen, marjaisa ja tasapainoinen viini niin hapokkuutensa ja tanniinisuutensa puolesta. Viinissä ei ollut mitään moittimista, mutta siitä toisaalta puuttui myös vau-efekti, vaikka oli niittänyt mainetta ja kunniaa viinikriitikoiden arvosteluissa. Sopi Chorizo-pintxosin kanssa kulautteluun.

- Faustino I Gran Reserva 2000, Rioja 
Rypäleet: Temranillo, Craciano, Mazuelo
Kuvaus: Selkeästi ikääntyneempi viini, josta löytyi nahkamaista ja viikunaista aromia sekä mausteisuutta ja tammen tuomaa aromia. Maku ei tosin kannatellut kovin pitkälle. Tunnettu ikoniviini, tosin ei mitenkään poikkeuksellisen erikoinen gran reserva.

- Valdespino Oloroso, DO Jerez-Xérès-Sherry, Oloroso
Rypäleet: Palomino, Pedro Ximénez
Kuvaus: kahvinruskea, puolimakea, viikunainen, paahteinen, vähän suklainen ja pähkinäinen

Tarjolla viinien kaverina siika-siideribalsamico- ja chorizopintxosit sekä manchegojuustoa

Herkut sopivat pääasiallisesti erinomaisesti viinien kanssa, komppaus oli nappisuoritus. Kiitos siitä Miikalle ja potkasta Antille. Jälleen kerran yksi yleisömenestys Fiascon tastingien historiassa, suurkiitos siis osallistujille. 

Seuraavaksi Piemonteen! Ciao!

11.5. Fiascon ainutlaatuinen vertikaali: Pio Cesare Barolo 1961-1999

Noin kaksi vuotta sitten Berliinistä alkanut Pio Cesaren Barolojen metsästys sai upean päätöksen sateisena perjantai-iltana CWC:ssa, Etelä-Esplanadilla. Mikko aloitti toinen toistaan iäkkäämmän viinin dekantoinnin noin tuntia ennen tastingiä. Viinien nauttimisen valmistelu alkoi tosin jo muutamaa viikkoa aiemmin, sillä viinit oli nostettu kellariin pystyasentoon "rauhoittumaan", jotta sakka ja viinikivet laskeutuisivat pullojen pohjalle helpottaen dekantointia.

1. fleet dekantterissa

Tasting-vieraiden keskuudessa vallitsi selvästi odotuksesta ja ehkä jännityksestäkin johtuva vaitonaisuus - ehkä osittain tuleva Suomi-Kanada -jääkiekko-ottelu olivat osasyynä tähän. Tällä kertaa kuitenkin iäkkäät, jopa yli 50-vuotiaat nebbiolosta tehdyt "kuningasviinit", tuntuivat olevan suurin ihmetyksen aihe. Myös prestige-tastingissä tavallisesti tehtävä viininkaato senttilitramittojen kautta viihdytti ja vähän täristi käsiä.

Tasting-vieraat mietteliäänä. Petri kaatokurssilla Ullan seuratessa vieressä.

Tastingin kulku kolmessa fleetissä:
1. 60-luku: Pio Cesare Barolo 1961, 1964 ja 1967
2. Pio Cesare Barolo 1971 vs. Barolo Barisone Rinaldi 1971
3. Nuorukaiset: Pio Cesare Barolo 1988, 1998 ja 1999.

1. fleetistä mainittakoon, että viinien värit olivat lähes yhtenevät, sillä kaikki olivat lähes yhtä intensiivisiä väriltään, joka leikkasi punatiilen ja oranssin välimaastoon, viinin reunapinta oli jo vesimäinen. Viinit olivat erinomaisesti juotavissa, hapokkuus oli oivasti tallella ja tanniinit ryhdittivät näitä vanhuksia. Viinit olivat ehkä hivenen huipustaan jo laskussa, mutta tämä ei ollut missään nimessä vahingoittanut niiden herkullisuutta.
1961 tuoksussa marjaisuutta, maanläheisyyttä, lievästi tervaisuutta. Maussa oli kaikkein parhaiten säilynyt hedelmäisyys. Hivenen rustiikkinen jälkimaku sekä kumia, hapokkuus ja tanniinisuus olivat elegantisti läsnä. 1. fleetin voittaja!
Muutaman vuoden nuorempi 1964 oli tuoksultaan voimakkaampi, muistutti jopa intialaisen curryruoan aromeja eli viini oli selkeästi mausteisempi niin hajultaan kuin tuoksultaan. Fleetin heikoin esitys.
Vuoden 1967 oli lähempänä edeltäjäänsä, väriltään tummin ja tuoksultaan ja makumaailmaltaan voimakkain. 

1. fleet laseissa eli kultainen 60-luku oli tässä yhteydessä totisinta totta. Taustalla villisika- ja tryffelisalamia sekä ikääntynyttä luomuparmesaania.

Toisessa tarjoilussa ideana oli verrata tunnetun ja vähemmän tunnetun tuottajan, saman vuosikerran Baroloja. Mustana hevosena Pio Cesaren rinnalla kirmasi Barisonen Rinaldi omalla Barolollaan.
Erot selvisivät jo heti lasissa, sillä Barisone oli väriltään huomattavasti syvempi ja kehittyneemmän värinen kuin Pio Cesare, joka oli väriltään samea. Barisonen tuoksussa tunnistimme hunajaa, siinä missä Pio Cesaressa oli meininkiä kuin tervanpoltossa. Pio Cesaressa maussa dominoivat terva sekä sienimäisyys. Tässä voittajaksi nousi Pio Cesare.

2. fleet pullossa...

...ja lasissa.

3. fleetissä, joka sisälsti  Pio Cesare Barolo vuosikerrat 1988, 1998 ja 1999, löytyi hienosti viinin kehittymisen huippupiste, sillä vk. 88 ihastutti tasapainollaan sekä nuoren ja kehittyneemmän nebbiolon ominaisuuksilla. Siinä missä vuosikerrat -98 ja -99 olivat väriltään tumman granaatinpunaisia, erottui punaisenruskea -88 myös tuoksussa ja maussa selkeästi noin vuosikymmenen päässä seuraavista nuorukaisista.  Vuosikerta -88 löytyi jälleen tervaisuutta, mutta myös marjaisuutta. Tanniinit ja hapot olivat tuntuvat mutta hienostuneet siinä missä nuoremmissa tanniinit olivat vielä selkeästi dominoivammat ja kiristävät.

3. fleet juomajärjestyksessä vasemmalta oikealle: -88, -98 sekä -99.

Maistelusta pääsi erinomaisesti vertikaali-idean ytimeen eli laadukkaan tuottajan viinit ovat lähtökohtaisesti vuodesta riippumatta korkealaatuisia eli laatutaso säilyy vuodesta toiseen. Lisäksi monelle voi tulla yllätyksenä, että Barolot ovat kestoltaan niinkin pitkäikäisiä, että ovat tämän maisteluseuran mielipiteiden perusteella parhaimmillaan, jos malttaa odottaa yli 20 vuotta. Hienot nebbiolot ovat edelleen erittäin hyvin juotavissa myös lähempänä eläkeiän kynnystä, eli viiden kymmenen ikäisinä.

Illan viinit perhepotretissa maistelujärjestyksessä vasemmalta oikealle