19.10. Pintxos & Wines

Viime syksynä suuren suosion ansainnut Jamon Iberico & espanjalaiset viinit -tasting sai upean jatko-osan, kun espanjalaisiin ruokiin erikoistunut kokki Miikka Väisänen tuli valmistelemaan Baskimaassa himoittuja pienpurtavia, pintxoseja. Pääraaka-aineina oli siika sekä chorizo-makkara. Makuhermoja kutkuttelua oli tarkoitus jalostaa myös pitkään kypsytetyllä manchego-juustolla.

Kokki Miikka Väisänen loihtimassa Chorizo-siideribalsamico -pintxoseja

Eikä siinä vielä kaikki. Illan toinen tähtivieras - monelle kinkkumiehenä entuudestaan tuttu Antti Kupiainen - saapui Iberico porsaan -potka kourassa. Teline pystyyn, kinkku kiinni ja ilta oli valmis alkamaan Winecellarsin "espanjalaiselta tarvernapuolelta". Tervetuliaissherryä sekä hienostuneen aromikasta pata negraa maistellessa hämyisessä kynttilän valossa, espanjalaisen kitaramusiikin siivittämänä, Antin viipaloidessa seitinohuita kinkkulastuja, autenttisuus oli käsin kosketeltavaa.

Antti työn touhussa ja alustamassa, miksi tämä on niin sikahyvää!

Illan viineiksi oli valittu mm.

- Lustau Los Arcos Solera Reserva Dry Amontillado
Rypäleet: Palomino Fino 100%
Kuvaus: Kuivan portviinimäinen, joka väriltään kuparinen ja muistuttaen Tawny-portia (oksidoitunut portviinityyppi). Tuoksu oksidoitunut, pähkinäinen ja palanutta sokeri. Maku oli kuiva, mantelinen, kahvimainen, rusinainen ja karamellinen.

- Vall Dolina Brut Nature Reserva, DO Cava
Rypäleet: Macabeo, Xarello, Parellada, Chardonnay
Kuvaus: samppanjavalmistusmenetelmällä tehty. Tuoksu ja maku hedelmäinen, kepeä, hivenen kukkaisuutta. Tammikypsytyksen toffeisuus oli huomattavissa.

Alkujuomien jälkeen ja ruokahalua kiihottaneen kinkkuhetken jälkeen, vieraat siirtyivät ravintolan puolelle ihmettelemään Miikan pintxoseja, jonka kanssa tarjoiltiin seuraavia valko- ja punaviinejä sekä makeaa sherryä:

- Pazoz de Lusco, DO Rias Baixas
Rypäleet: Albariño
Kuvaus: Yllättävän hapokas ja raikkaan hedelmäinen kaveri, jossa myös mineraalisuutta. Todella positiivinen yllätys ja selkeästi kalan kaveri.

- Coto de Gomariz 2011
Rypäleet: Treixadura (70 %), Godello (15 %), Albariño (10 %), Loureira (5 %).
Kuvaus: Yllättävän hapokas, granny smithimäinen omenaisuus, hyvä hedelmäisyys. Viinin raikkaus jälleen sykähdytti. Loistava kalaviini.

- La Montesa 2009, Rioja Baja
Rypäleet: 65% Garnacha, 30% Tempranillo, 5% Mazuelo
Kuvaus: Viinillinen, marjaisa ja tasapainoinen viini niin hapokkuutensa ja tanniinisuutensa puolesta. Viinissä ei ollut mitään moittimista, mutta siitä toisaalta puuttui myös vau-efekti, vaikka oli niittänyt mainetta ja kunniaa viinikriitikoiden arvosteluissa. Sopi Chorizo-pintxosin kanssa kulautteluun.

- Faustino I Gran Reserva 2000, Rioja 
Rypäleet: Temranillo, Craciano, Mazuelo
Kuvaus: Selkeästi ikääntyneempi viini, josta löytyi nahkamaista ja viikunaista aromia sekä mausteisuutta ja tammen tuomaa aromia. Maku ei tosin kannatellut kovin pitkälle. Tunnettu ikoniviini, tosin ei mitenkään poikkeuksellisen erikoinen gran reserva.

- Valdespino Oloroso, DO Jerez-Xérès-Sherry, Oloroso
Rypäleet: Palomino, Pedro Ximénez
Kuvaus: kahvinruskea, puolimakea, viikunainen, paahteinen, vähän suklainen ja pähkinäinen

Tarjolla viinien kaverina siika-siideribalsamico- ja chorizopintxosit sekä manchegojuustoa

Herkut sopivat pääasiallisesti erinomaisesti viinien kanssa, komppaus oli nappisuoritus. Kiitos siitä Miikalle ja potkasta Antille. Jälleen kerran yksi yleisömenestys Fiascon tastingien historiassa, suurkiitos siis osallistujille. 

Seuraavaksi Piemonteen! Ciao!

Fiasco synnyinjuurillaan Ruffinon lanseeraustilaisuudessa

Viinikerhomme nimi oli yllättäen kovassa huudossa perjantaina 19.10. La Famiglian alakerran kabinetissa, jonne Fiascon pojat saapuivat Altian kutsumana lounasaikaan.

Ruffinon edustaja oli Suomessa lanseeraamassa ensimmäisenä maailmassa Toskanan vanhimpaa Chiantia eli Ruffino Chianti Superiore DOCG:a, jonka historia ulottuu yli 100 vuoden päähän - tarkemmin vuoteen 1877. Chianteissa tunnettu fiasco on yksi maailman tunnetuimmista Italiaa tai Toskanaa kuvastavista tuotemerkeistä. Tämä olkipunottu  ja pyöreäpohjainen pullo on ollut jo yli vuosisadan ajan yksi kestävimmistä säilytys- ja kuljetusmuodoista nestemäisille aineille, kuten kansan sekä kuuluisuuksien rakastamalle chiantille.

Fiascon modernisoitu versio litran kokoluokassa

Vuoden 2011 Ruffino Chianti Superioren tuoksussa oli havaittavissa kukkaisuutta sekä kypsynyttä kirsikkaisuutta. Keskitäyteläinen maku seurasi tuoksua, ja siitä löytyi hivenen mausteisuutta ja kitkerää jälkimakua. Oivallinen viini tarjolla olleelle pikkupurtavalle.

Ruffino Chianti sopi hienosti italialaisten pikkupurtavien seuraan.

Ruffino Chiantin rinnalle tuotiin kolmea muuta viiniä, jotka olivat järjestyksessä:

• Riserva Ducale Chianti Classico Riserva 2008 (tuoksussa kirsikkaisuutta, orvokkisuutta. Maussa vadelmaisuutta ja kirsikkaisuutta, mausteita, tukevat hapot, säilyy pitkään)
• Ruffino Modus 2008 (tuoksussa tammen tuomaa vaniljaa sekä marjaisuutta. Maussa pehmeää tammimaisuutta sekä tuhtia marjaisuutta)
• Riserva Ducale Oro Chianti Classico Riserva 1990 Jeroboam (tuoksu aluksi hivenen rikkimäinen ja etova, dekantointi auttoi tuomaan marjaisuutta esille. Kauniisti kypsynyt viini, jossa hapot ja tanniinit olivat edelleen eloisat.)
  
  

Ruffinon viinit: uusi Chianti Superiore -11,
Chianti Classico Riserva Ducale -08 ja supertoskanalainen Modus -08

Ruffinon edustaja Ducale Oro -90 Jeroboamin kanssa

Ruffinon viinitalo oli Ilario ja Leopolodo Ruffinon päähänpiston tulos, kun heidän tavoitteenaan oli tehdä vaatimattomasti parasta viiniä koko Toskanassa. Nykyään Marco ja Paolao Folonarin omistuksessa oleva Ruffino käsittää n. 560 ha viinitarhoja sekä Toskanan alueella että Firenzen tuntumassa olevan historiallisen viinikellarin. Ruffinolla on myös mm. ISO 9001/200 -sertifiointi ensimmäisenä italialaisena viinintekijänä sekä ensimmäinen DOCG-laatuluokitus serftifionti Chiantista.

Ruffinon viinitilat

Piemonte-ilta 3.11.

Ciao viininystävä!

Marraskuun viinit tulevat Piemontesta. "Maa vuorten juurella" on Pohjois-Italian hienoin viinialue. Kuningas- ja kuningatarviinejä, eli Baroloita ja Barbarescoja sekä niiden jaloja alamaisia maistellaan lauantaina 3.11.2012 klo 18.00 Kalevankadun viinikellarissa. Ilta tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua samalla kertaa alueen eri viinityyleihin ja niiden kanssa sopiviin pieniin purtaviin.


Hinta jäseniltä 40€ ja ei-jäseniltä 50€.
Ilmoittautumiset: viini.fiasco@gmail.com

Lämpimästi tervetuloa,
Fiascon pojat

28.9. Fiascon Oktoberfest vol. II

Kun Ruosniemen Panimon Juho, Tommi sekä Antti toivat kegillisen eli 30 litraa nimikko-oluttaan Pikkupomoa Winecellarsin kapeita portaita alaspäin, oli hymy herkässä. "Vom Fass" eli suoraan tynnyristä voisi saksalaisittain kuvata Fiascon maistelusyksyn avausta ja ensitunnelmia. Oktoberfest-teeman mukainen tasting oli alkanut, kun noin 30 henkinen olutkansa aloitti bratwurstien, bretzeleiden sekä perunasalaatin herkuttelun baijerilaisten juomalaulujen raikaessa taustalla. Samanaikaisesti Ruosniemen panimomestarit aloittivat herkullisen oluen laskun vieraille.

Iloista odottelua...

...Juhon kaataessa Pikkupomoa lasiin...

..,jonka jälkeen alkoi herkuttelu.

Illan isäntä, muutamille jo viime syksystä entuudestaan tuttu Santtu, alusti oluen pitkää ja vivahteikasta syntymähistoriaa sekä eri olutlaatujen luonteenpiirteitä nelivipukaaviolla, johon kuuluvat vesi, mallas, humala sekä hiiva. Näitä tekijöitä muuttamalla on mahdollista kuvata lähes koko olueiden kirjo. Osallistujilla oli mahdollisuus perehtyä myös eri humalien laatuihin, mm. Pikkupomossa käytettyä kuivattua lehtihumalaa sekä pellettimuodossa olevaan humalaa.

Humalien hypistelyä ja mutustelua

Parrasvaloihin astui ensimmäisenä oluena vaahtoava Pikkupomo, joka oli luonteeltaan ja kuvaukseltaan malitillisesti ikääntynyt, tukevarunkoinen, sopivasti humalainen ja hivenen katkera ale. Pikkupomo paljasti maussa selkeästi mansikkavivahteita ja se taittui väriltään kevyesti punertavaan. Oluen väri oli aikaan saatu karamellisoidusta ohrasta. Alkoholia pomossa oli n. 6 t-% ja se antoi hyvää ryhtiä, eikä paistanut läpi. Eipä yllätys, että Pikkupomo oli ollut monessa olutravintolassa yksi kesän suurimmista suosikeista kesäisten makujensa ansiosta. Oivallinen esimies!  

Pikkupomon rinnalle oli valittu hyvin kirjava joukko eri ale-oluita, jotta maistelijat pääsisivät selville eroavaisuuksista. Käytännössä tämä tarkoitti humalan määrän (EBU:n) kohottamista sekä humalalaatujen vivahteiden löytämistä.

Pikkupomon kivikovat haastajat

Pikkupomon ensimmäiseksi haastajaksi asettui amerikkalainen Anchor Breweryn Liberty Ale, joka oli Alkon kuvauksen mukaisesti väriltään oljenkeltainen, runsasvaahtoinen, voimakkaasti humaloitu, sitruksinen, kukkainen ja tyylikäs. Katkerohumalan määrä oli 34 EBU:n kieppeillä. Olut oli erittäin vaikuttava, intensiivinen ja siinä oli pitkähkö sitruksinen ja kukkainen jälkimaku. Monen mielestä illan paras olut, jossa oli 5,9 t-%.

Santtu alusti oluen perimätietoa ja esitteli Pikkupomon haastajat

Anchoria seurasi Lontoon ainoan jäljellä olevan itsenäisen panimon Fuller'sin, hivenen runsaammin humaloitu (37 EBU:a),  meripihkanruskea India Pale Ale, joka on kuvaukseltaan karamellimaltainen, täyteläinen, aprikoosinen, sitruksinen ja kukkainen kuten Anchorkin, mutta ei yltänyt maultaan aivan Anchorin tasolle intensiivisyydeltään, vaan oli täyteläisyydestään huolimatta jälkimaussaan hivenen tylppä. Alkoholia 5,3 t-%.

 Kuulijat analysoivat oluet kuin levyraadissa ikään

Illan kolmantena haastajana oli tanskalainen Bryggeriet Djævlebrygin OriginAle, joka teki sekä katkeroaineidensa että alkoholitilavuutensa puolesta aimo harppauksen ylöspäin edeltääjinsä nähden noin 67 EBU:llaan sekä 8,5 t-%:aan. Tämän vaaleanruskean ja samean oluen mausta havaitsi selkeästi alkoholin tuomaa voimakkuutta sekä humalan katkeruutta, tosin samassa yhteydessä oli aistittavaissa kesäistä kukkaisuutta sekä aavistus hunajaisuutta. Jälkimaku viipyi myös suussa pitkään. Olut jakoi maistelijoiden mielipiteitä, sillä joidenkin mielestä alkoholi ja kitkeryys olivat läpitunkevat kun taas toisista tasapaino säilyi hyvin. Olut oli kalliimmassa hintaluokassa, koska 0,5 l pullosta joutui maksamaan 7,03€.

Illan neljäs ja viimeinen haastaja oli amerikkalainen AleSmith IPA, joka on voittanut lukuisia amerikkalaisia ja kansainvälisiä olutkilpailuja maailmalla. Todellinen IPA omassa luokassaan. Noin 6,5 dl pullossa myytävä olut oli meripihkan keltainen, samea, keskitäyteläinen, voimakkaasti humaloitu, viljainen, kypsän hedelmäinen, hennon sitruksinen, yrttinen ja tasapainoinen. Noin 55 EBU-yksiköllään katkeruuden huomasi, mutta se oli sopivasti sekoittunut tuoreeseen humalaan. Kuulemamme mukaan tämän IPA:n humala tulee olutpanimon omalta tilalta ja se lisätään keitokseen tuoreeltaan. Tämä IPA oli monien oluenystävien mieleen, tosin se leijuu omassa hintaluokassaan 14,98€ pullohinnalla.

Kiitokset koko aktiiviselle kuulijakunnalle, Ruosniemen olutmestareille sekä "humalahakuiselle conaisseurillemme" Santulle onnistuneesta illasta! Seuraavaksi suuntaamme katseemme hivenen etelämpään, koska tarjolle on tulossa jamon ibericoa, Baskimaan pikkupurtavia Pintxoseja sekä tietysti herkullisia espanjalaisia viinejä.

Bienvenidos!

19.10. Fiascon Pintxos & Wine

Kaixo!

Fiasco tutustuu espanjalaisten viinien ja Baskimaan pienpurtavien maailmaan. Fiascon mukana johtamassa herkullista matkaa ovat kokki Miikka Väisänen sekä viimeksi suuren suosion saanut Jamon Iberico -possuihin erikoistunut Antti Kupiainen.

Tarjolla siis hyviä viinejä, erinomaisia Baskimaan herkkuja sekä tuoreeltaan veisteltyä possua. Kaikki tämä perjantaina 19.10. Kalevankadun Winecellarsissa alkaen klo 19.00. Ilmoittaudu mukaan viini.fiasco@gmail.com.

Hinta jäseniltä 40€ ja ei-jäseniltä 50€.

Terveisin,
Fiascon pojat

28.9. Fiascon Octoberfest vol. 2

Fiasco juhlistaa alkavaa syksyä perjantaina 28.9. klo 19, Kalevankadun Winecellarsilla olut-tastingin merkeissä. Mukaan on saatu tämän hetken tuorein ja kuumin pienpanimo: Ruosniemen Panimo. 

http://www.facebook.com/ruosniemenpanimo 

Tapahtumassa perehdytään yhdessä panimomestarin kanssa heidän ykköstuotteeseensa Pikkupomoon sekä muiden panimoiden vastaaviin oluihin. Mukana menossa myös olut-hifistelijä Santtu Korpinen! 

Tervetuloa nauttimaan ja oppimaan! Hinta jäseniltä 35€ ja ei-jäseniltä 45€.
Ilmoittautumiset: viini.fiasco@gmail.com

Terveisin,
Fiascon pojat

Syksyn ohjelma

28.9. Fiascon Octoberfest vol. 2
Erikoisvieraina Ruosniemen Pienpanimo & "Pikkupomo" sekä olutekspertti Santtu Korpinen. Kalevankadun viinikellarilla klo 19.00.

19.10. Pinchos & Wines
Fiasco tutustuu espanjalaisten viinien ja Baskimaan pienpurtavien herkulliseen maailmaan. Matkaa suunnittelemassa Copas y Tapas kokki Miikka Väisänen sekä Jamon Iberico-possuihin erikoistunut Antti Kupiainen. Kalevankadun viinikellarilla klo 19.00.

3.11. Piemonte-ilta
Luoteis-Italian kuningasviiniä sekä sen jaloja alamaisia. Kalevankadun viinikellarilla klo 19.00.

14.12. Pikkujoulut (jäsenille)
Vuosi pulkassa, hyppää kyytiin vuosikokoukseen ja lämminhenkisiin pikkujouluihin sekä siivittämään tunnelmia viinivuodelle 2013. Kalevankadun viinikellarilla klo 19.00.

9.6. Fiascon hienot samppanjat

Syyskesän iltojen hämärtyessä, palamme halusta päästä paljastamaan syksyn ohjelman. Tätä ennen on kuitenkin mukava muistella kesän mieleenpainuvimpia hetkiä, joista yksi merkityksellisimmistä meille fiascolaisille oli komeat kuplajuomat, samppanjat.

Viini-tastingin ideana ei ollut pelkästään sukeltaa eri samppanjoiden luonteenpiirteisiin, vaan samalla rikkoa myös muutamia tunnettuja myyttejä. Samppanjan juonnissa usein käytetyt huilumaiset lasit eivät anna samppanjaa arvostavalle maistelijalle juurikaan moniulotteisia nyansseja, vaan pikemmin tarjoaa tunnetusti aivastuksen ja yskähdyksen hupaisan sekoituksen. Tätä tarkoitusta varten tastingiin oli varattu asialliset tulppaanin muotoiset -maistelulasit, jotta samppanjan viinilliset aromit pääsisivät paremmin oikeuksiinsa.

Ruinartin rosé lasia myöten oli monen mieleen.

Lisäksi samppanja on aperiitivia tai juhlajuomaa huomattavasti monikäyttöisempi, koska se kuuluu niihin harvinaisiin ruokajuomiin, joita voi vaivattomasti juoda kaikkien aterioiden rinnalla. Samppanjoiden seuraksi oli varattu villisika-, fenkolisalamia sekä erilaisia juustoja. Samppanja on upea juoma - varsinkin kun se on tarjoiltu magnum-pullosta. 


Ohessa samppanjaillan tähdet järjestyksessä sekä ajatukset viineistä:

1.     Drappier Brut Nature Zero Dosage N.V. (Magnum)

Sijainti: Aube (Urville)

Rypäle: 100 % Pinot Noir

Sokeri: 0-2 g/l (vain rypäleen oma sokeri)

Alkon tilausvalikoimasta: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/938347

Viinin vaikutelmat: Hienot kuplat, voimakkaan kultainen jopa punertavaan taittuva väriltään. Tuoksussa pähkinäisyyttä, omenaisuutta, sitrusta, kukkaisuutta. Maultaan yllättävän pehmeä ollakseen zero dosage -samppanja eli rutikuiva. Erittäin mieluisa, tasapainoinen hapokkuudeltaan sekä monelle samppanjaystävälle erittäin mukava yllätys niin hinnaltaan sekä saatavuudeltaan. Voittaja! 

2.     Besserat de Bellefon Blanc de Blancs N.V. (Magnum)

Sijainti: Epernayn ympäristö

Rypäle: 100% Chardonnay

Sokeri: N/A

Ei Alkon valikoimassa

Viinin vaikutelmat: Vaaleamman kultainen, harvat kuplat. Tuoksussa selkeää hunajaisuutta, makeutta sekä kukkaisuutta. Edeltäjäänsä verrattuna jopa makeahkon ja kosiskelevan oloinen, sitrusta ja tuoksunmukaisesti hunajaa. Maultaan hiukan lyhyt eikä säväyttänyt.

3.     Charles Heidsieck Brut Reserve N.V. (Magnum)

Sijainti: Montagne de Reims (Reims)

Rypäle: 40 % Pinot Noir, 35 % Pinot Meunier,

25 % Chardonnay

Sokeri: 11 g/l

Alkosta: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/938347

Viinin vaikutelmat: kultainen väri, runsaat kuplat. Mausteinen, leipämäinen, sitruksinen ja intensiivisen houkutteleva tuoksu. Hyvä mousse sekä miellyttävän pehmeät hapot. Pitkä jälkimaku, reserviviinien suuri määrä tuo hienostuneen vaikutelman viiniin. Illan runner-up.

 

4.     Ruinart Rosé Reserve (Magnum)

Sijainti: Montagne de Reims & Cote de Blancs

Rypäle: Chardonnay & Pinot Noir

Sokeri: 9g/l

Alkon tilausvalikoimasta: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/958807

Viinin vaikutelmat: Upea vaaleanpunainen lohen väri, intensiiviset kuplat. Tuoksussa mansikkaisuutta, maata ja hiivamaisuutta. Maku voimakas, mineraalinen ja marjainen. Ryhdikäs hapokkuus.

5.     Drappier Carte d’Or 1992.

Sijainti: Aube (Urville)

Rypäle: 80-90 % Pinot Noir, 5 % Pinot Meunier,

5-15 % Chardonnay

Sokeri: ~ 9 g/l

Viinin vaikutelmat: Syvän tumman kultainen, omenamehua vastaava. Vähäiset kuplat. Tuoksussa eläimellisyyttä, kaalipataa ja kypsää omenaa. Kevyesti ylikehittynyt epäilemättä. Maku seurasi tuoksua ja oli todella voimakas, josta löytyi kypsyneitä hedelmiä, osterikastiketta. Edelleen hyvä hapokkuus. Kaipaa ehdottomasti ruokaa, ja vaati totuttelua.

Kiitoksia kevään tastingeihin osallistujille, syksyllä tavataan!

Illan viinit edustalla, takana muutama paksubertta, jotka joku muu oli jo päässyt nauttimaan sekä alla tunnelmia.

16.5. Fiascon Suuri siideriseikkailu

Kyllä naurattaa ja harmittaa suomalainen mielikuvamaininta siidereistä. Siideri on mainoksissa virikejuomaa seurustelunedistämiseksi, nostetta tuomaan, toisin sanoen siinä dokabiliteetti on kunnossa. Eipä ole omena kauaksi puusta siis pudonnut, kun tunnetusti kännit lähtevät liikkeelle näistä omppopomppomaisista litkuista. Usealle viiniharrastajalle siiderit tästä syystä jäävät pahasti jalkoihin "teinimäisyytensä" johdosta - juuri näiden kokeellisten "himmeleiden" tähden. Fiascon siideriseikkailussa kuitenkin oppi kopautti oppipoikaa päähän, kun siideriharrastaja Helmi Korpinen oli päässyt valitsemaan kuusi erilaista siideriä seikkailua varten.  Maut olivat osin hyvin kehittyneitä, puhtaita sekä jopa viinillisiä.

Seikkailun johtaja Helmi alustamassa siiderin historiaa ja valmistusmenetelmiä

Seikkailu alkoi monelle jo tutulla suomalaisella, Colden Capin kuivalla omenasiiderillä, jota ei siiderimaissa luokitella siideriksi vaan alkoholijuomaksi valmistusmetodien perusteella. Väriltään vaalean keltainen, kuohuva, hajultaan keinotekoisen omenainen siideri sihahti. Maku olikin vähintään harhainen, koska ompun maku oli sekoittunut päärynään. Lisäksi makupalettia hallitsi jokin esanssinen sivumaku, tyypillinen teinisiideri, joka kuivuudestaan huolimatta tuntui ätläkältä.

Golden capin seuraajana toiminut brittiläinen, pastöroimaton Black Rat oli hyvin erilainen kokemus, joka muistutti lähinnä Crowmoorin tai Strongbow:n tyylimaailmaa. Kuivan hapokas siideri, jossa omena tosiaan maistui omenalta, ja makua kannatti sopivasti kuohu. Huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä.

Teinivuosista tuttu Colden Cap aiheutti maistelijoiden joukossa nostalgisia puistatuksia, kun taas Black Ratin maku oli taattua brittisiiderilaatua

Matka jatkui selkeästi nousujohteisempaan suuntaan kun kolmanneksi retkellä oli vuorossa 7,4 vol-% brittisiideri Thatchers Katy. Tämä juoma oli sekä tuoksussaan että maussaan niin viinillinen, että tätä olisi varmasti sokkomaistelussa vaikea erottaa viinien joukosta. Kyseessä on single variety -siideri, joka on valmistettu Katy-omenalajikkeesta. Upea kokemus, joka tosin nousi huppuun herkästi. Voisi sopia hyvin kevyiden liharuokien, kermaisten juustojen tai salaattien kaveriksi. Tämän hienonmakuinen siiderin haastajaksi astui tällä kertaa Ranskan Bretagnesta kotoisin oleva La Bolée Bretonne, jossa on kuohuviineille tyypillinen korkki pullonsulkijana kruunukorkin sijaan. Tämä biodynaamisesti tuotettu siideri huokui ranskalaisuuttaan niin pullonsa kuin tuoksunsa puolesta. Kypsyneen käynyttä omenaa sekä hiivaisuutta  ei voinut olla huomaamatta. Tosin maku oli jokseenkin pidättäytyväinen, todennäköisesti johtuen matalasta alkoholimäärästä, jota oli tässä pullotteessa vain 4 vol-%. Tämän siiderin kanssa sopi erinomaisesti bretagnelainen Brie-juusto.

Viinillinen siideri Thatcher's Katy

Bretagnelainen luomusiideri oli monen makuun

Pajazzon tyhjentäjäksi Fiascon siideriseikkailussa valittu Britannian suurin luomu- ja erikoissidereitä valmistavan Westonsin pullote, Old Rosie Cloudy Scrumpy. Tämä siideri oli etikettinsä mukaisesti kulkeva peli, jossa omenaa ei ole säästelty. Thatcher's Katyn tapaan korkea alkoholimäärä eli 7,3 vol-% antoi siiderille voimakkuutta. Lisäksi sakkaa tuli melkoisesti varomattoman kaatajan yllätykseksi, koska juoma on suodattamaton. Liekö tämä osasyynä siihen, että siiderissä oli todella terhakka hapokkuus. Lisäksi tammitynnyrikypsytys toi viineissäkin tyypillisesti huomattavaa vaniljaisuutta.  

Turboahdettu siideri, jonka makua ei voinut muuta kuin hämmästellä

Illan viimeisenä kattauksessa oli suomalainen Kartanon Satokauden omenasiideri, on panostanut selkeästi designiin pullonsa puolesta, koska komeaan ulkonäköönsä nähden juoma itsessään oli omenaltaan melko lattea verrattuna aikaisimpiin kattauksiin. Siiderissä tosin oli niin makean hunajainen maku että tuntui mehiläisen surina suussa. Kartano jäi tällä kertaa pahasti ulkomaisten, autenttisten siiderien jalkoihin.

Kartanon ulkokuori antoi enemmän kuin sisältö

Kiitokset Helmille mielenkiintoisesta kattauksesta sekä tietopaketista, monet varmasti löysivät uuden erinomaisen vaihtoehdon perinteisille goldencäpeilleen tai krowmooreilleen. Suuri kiitos tietysti aktiivisille maistelijoille osallistumisesta, toivottavasti monet pääsevät mukaan päättämään kevätkauden komeasti samppanjoilla.

11.5. Fiascon ainutlaatuinen vertikaali: Pio Cesare Barolo 1961-1999

Noin kaksi vuotta sitten Berliinistä alkanut Pio Cesaren Barolojen metsästys sai upean päätöksen sateisena perjantai-iltana CWC:ssa, Etelä-Esplanadilla. Mikko aloitti toinen toistaan iäkkäämmän viinin dekantoinnin noin tuntia ennen tastingiä. Viinien nauttimisen valmistelu alkoi tosin jo muutamaa viikkoa aiemmin, sillä viinit oli nostettu kellariin pystyasentoon "rauhoittumaan", jotta sakka ja viinikivet laskeutuisivat pullojen pohjalle helpottaen dekantointia.

1. fleet dekantterissa

Tasting-vieraiden keskuudessa vallitsi selvästi odotuksesta ja ehkä jännityksestäkin johtuva vaitonaisuus - ehkä osittain tuleva Suomi-Kanada -jääkiekko-ottelu olivat osasyynä tähän. Tällä kertaa kuitenkin iäkkäät, jopa yli 50-vuotiaat nebbiolosta tehdyt "kuningasviinit", tuntuivat olevan suurin ihmetyksen aihe. Myös prestige-tastingissä tavallisesti tehtävä viininkaato senttilitramittojen kautta viihdytti ja vähän täristi käsiä.

Tasting-vieraat mietteliäänä. Petri kaatokurssilla Ullan seuratessa vieressä.

Tastingin kulku kolmessa fleetissä:
1. 60-luku: Pio Cesare Barolo 1961, 1964 ja 1967
2. Pio Cesare Barolo 1971 vs. Barolo Barisone Rinaldi 1971
3. Nuorukaiset: Pio Cesare Barolo 1988, 1998 ja 1999.

1. fleetistä mainittakoon, että viinien värit olivat lähes yhtenevät, sillä kaikki olivat lähes yhtä intensiivisiä väriltään, joka leikkasi punatiilen ja oranssin välimaastoon, viinin reunapinta oli jo vesimäinen. Viinit olivat erinomaisesti juotavissa, hapokkuus oli oivasti tallella ja tanniinit ryhdittivät näitä vanhuksia. Viinit olivat ehkä hivenen huipustaan jo laskussa, mutta tämä ei ollut missään nimessä vahingoittanut niiden herkullisuutta.
1961 tuoksussa marjaisuutta, maanläheisyyttä, lievästi tervaisuutta. Maussa oli kaikkein parhaiten säilynyt hedelmäisyys. Hivenen rustiikkinen jälkimaku sekä kumia, hapokkuus ja tanniinisuus olivat elegantisti läsnä. 1. fleetin voittaja!
Muutaman vuoden nuorempi 1964 oli tuoksultaan voimakkaampi, muistutti jopa intialaisen curryruoan aromeja eli viini oli selkeästi mausteisempi niin hajultaan kuin tuoksultaan. Fleetin heikoin esitys.
Vuoden 1967 oli lähempänä edeltäjäänsä, väriltään tummin ja tuoksultaan ja makumaailmaltaan voimakkain. 

1. fleet laseissa eli kultainen 60-luku oli tässä yhteydessä totisinta totta. Taustalla villisika- ja tryffelisalamia sekä ikääntynyttä luomuparmesaania.

Toisessa tarjoilussa ideana oli verrata tunnetun ja vähemmän tunnetun tuottajan, saman vuosikerran Baroloja. Mustana hevosena Pio Cesaren rinnalla kirmasi Barisonen Rinaldi omalla Barolollaan.
Erot selvisivät jo heti lasissa, sillä Barisone oli väriltään huomattavasti syvempi ja kehittyneemmän värinen kuin Pio Cesare, joka oli väriltään samea. Barisonen tuoksussa tunnistimme hunajaa, siinä missä Pio Cesaressa oli meininkiä kuin tervanpoltossa. Pio Cesaressa maussa dominoivat terva sekä sienimäisyys. Tässä voittajaksi nousi Pio Cesare.

2. fleet pullossa...

...ja lasissa.

3. fleetissä, joka sisälsti  Pio Cesare Barolo vuosikerrat 1988, 1998 ja 1999, löytyi hienosti viinin kehittymisen huippupiste, sillä vk. 88 ihastutti tasapainollaan sekä nuoren ja kehittyneemmän nebbiolon ominaisuuksilla. Siinä missä vuosikerrat -98 ja -99 olivat väriltään tumman granaatinpunaisia, erottui punaisenruskea -88 myös tuoksussa ja maussa selkeästi noin vuosikymmenen päässä seuraavista nuorukaisista.  Vuosikerta -88 löytyi jälleen tervaisuutta, mutta myös marjaisuutta. Tanniinit ja hapot olivat tuntuvat mutta hienostuneet siinä missä nuoremmissa tanniinit olivat vielä selkeästi dominoivammat ja kiristävät.

3. fleet juomajärjestyksessä vasemmalta oikealle: -88, -98 sekä -99.

Maistelusta pääsi erinomaisesti vertikaali-idean ytimeen eli laadukkaan tuottajan viinit ovat lähtökohtaisesti vuodesta riippumatta korkealaatuisia eli laatutaso säilyy vuodesta toiseen. Lisäksi monelle voi tulla yllätyksenä, että Barolot ovat kestoltaan niinkin pitkäikäisiä, että ovat tämän maisteluseuran mielipiteiden perusteella parhaimmillaan, jos malttaa odottaa yli 20 vuotta. Hienot nebbiolot ovat edelleen erittäin hyvin juotavissa myös lähempänä eläkeiän kynnystä, eli viiden kymmenen ikäisinä.

Illan viinit perhepotretissa maistelujärjestyksessä vasemmalta oikealle

Hienot samppanjat lauantaina 9.6.

*Poks* 

Kesä koittaa ja Fiasco kruunaa maukkaan tasting-kevään kunnon kuohuvilla. Tervetuloa nauttimaan hienoista samppanjoista lauantaina 9.6. klo 19.00 Kalevankadun Winecellarsille (Kalevankatu 9, sisäpiha).

Kannattaa olla nopea, sillä paikkoja on rajoitetusti! Mukaan pääset ilmoittamalla itsesi spostitse viini.fiasco@gmail.com

 

Hinta jäseniltä  50€ ja ei-jäseniltä 65€.

Nähdään pian,

Fiascon pojat

21.4. Fiascon supertoscanalainen ilta

Lauantaina 21.4. Fiascon jo traditioksi muodostunut italialialaisten viinien kevätilta keskittyi Chianti Classico – viinien sijaan tällä kertaa supertoscanalaisiin, joista tunnetuimpia Bolgherin alueen tuottajien kuten Tenuta San Guidon sekä Maremman Agricola Querciabellan viinit. Vastapainona ja vertailupohjana kulttiviinien pikkuveljien rinnalle oli tuotu suomalaisen Jarkko Peräsen Candialle-tilan suosittuja sekä vähemmän tunnettuja viinejä. Vierailevana asiantuntijana tapahtumaan oli kutsuttu paikalle Italian viineihin lumoutuneen Bel Mondo ravintolatukun myyntiedustaja ja mainio viinihedonisti Henriikka Lahti.

Maistelu alkoi rosso toscanalaisella Cancelli (2010) -viinillä, joka on Badia a Coltibuonon luostarialueelta, Toscanan sydänmailta. Tämä viini oli alkunalkujaan puhtaasti Maremman Sangiovese-rypäleestä tehty lajikeviini, kunnes perheyhtiö Stucchi-Prinetti päätti tuoda laadukkaan Syrah-rypäleen ominaisuudet mukaan viiniin. Viinin tuoksusta oli mahdollista löytää Syrahin ominaisuuksia kuten vadelmaa, pippurisuutta sekä mineralisuutta. Napakka suuntuntuma ja Sangioveselle tyypilliset hapankirsikan aromit löytyivät myös. Jälkimaku ei kantanut kovin pitkälle, muuten viini oli kelpo tapaus.

Syrah ja Sangiovese -sekoiteviini luostarilta

Toisena viininä tarjolla oli supertoscanalaisen Tenuta San Guidon Sassicaian 2. viini, Le Difese (2009), joka hurmasi monet kansainvälisellä lähestymisellään. Tämä Sangiovesestä (80 %) ja Cabernet Sauvignonista (20%) koostuva viini oli maultaan täyteläisempi, pehmeämpi ja pidempi kuin edeltävä viini. Maussa mm. toffeemaisuutta, lyijykynää ja makeaa marjaisuutta. Viinin hapot ja tanniinit olivat hienostuneet, osittain malolaktisen käymisen kautta ja loivat monelle erittäin laadukkaan, ehkä jopa Bordeaux:n Pomerolin alueelle johdattelevan nautintokokemuksen.

Le Difese, Tenuta San Guido sulatti monen maistelijan sydämet

Kolmantena viininiä oli Bel Mondon esittelemä, vuonna 1974 perustetun viinitila Querciabellan Mongrana (2008) viini, jonka tuotanto käynnistyi vasta hiljattain vuonna 2005 eli suhteellisen nuoresta viinistä oli kyse Querciabellalla. Tämä Maremmasta tuleva sekoite koostui Sangiovesestä (50%), Merlotista (25%) sekä Cabernet Sauvignonista (25%). Viini oli herkullinen ja tuhti hedelmäisyys oli viinille luonteenomaista. Viini oli joillekin maistajille kokemuksena kuin 1. ja 2. viinin sekoitus, joissa molempien parhaat puolet olivat hienosti esillä. Tammea viini ei ollut nähnyt niin paljoa kuin muut illan viinit, jotka pääasiallisesti viihtyvät tammessa 18-24 kk asti. 

Mongrana 2008, Agricola Querciabella

Henriikan tuoma Soloio (2006) oli monelle varsin villikortti, koska kyseessä oli toscanalainen 100 % Merlotista tehty lajikeviini. Casa Emman repertuaariin kuuluu myös pesunkestäviä chianti classicoita riservaa myöten sekä Vin Santoa tämän IGT viinin ohella. Viini oli erittäin hyvä Merlot ja monelle maistajalle varmasti ensimmäinen laatuaan. Toki hyviä Merlot-viinejä Toscanasta voi odottaa, koska monen huipputuottajan lippulaivaviini on tyypillisesti Merlot (Ornellaian Masseto, Tua Ritan Redigaffi sekä Castello di Aman L'Apparita), joista monet viiniharrastajat joutuvat vain huokailemaan kovan hintansa tähden.

Soloio 2006, Casa Emman hieno Merlot-viini

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä oli tarjolla Candialle-tilan viinit Ciclope (2008) sekä Circe (2009). Monelle muutaman vuoden takaisen viinimessun päräyttävimpänä viininä tunnettu Ciclope ei tälläkään kertaa jättänyt ketään kylmäksi vaan voitti maistajien keskuudessa parhaan viinin paikan. Viinin pehmeys, lähestyttävyys, hedelmäisyys, jälkimaku sekä kokonaisfiilis olivat vain hienosti kohdallaan. Ciclope koostuu pääasiassa Merlotista, Sangiovesestä, mutta makua on myös maustettu Petit Verdot sekä Syrah-rypäleillä. Illan viimeisenä viini ollut mielenkiintoinen Circe, joka koostui pääasiassa Merlotista ja Petit Verdotista. Viini oli ärhäkkä, viherpippurinen ja voimakkaan tanniininen, mutta ei missään tapauksessa mikään ylilyönti. Maussa oli runsaasti tummaa marjaisuutta, jota mausteisuus ja tanniinisuus kannattivat. Todennäköisesti hetken odottelun jälkeen viini saattaisi tasoittua. 

Illan voittajaviiniä, Candialle-tilan Ciclopea, saa Alkon tilausvalikoimasta Arkadiankadulta.

Candiallen mielenkiintoinen Merlot-Petit Verdot -uutuus Circe, 2009

Viinien kaveriksi oli tarjolla Ciabattaa, Pecorino-juustoa, villisikasalamia sekä fenkolisalamia, jotka tuntuivat maistuvan hienosti. Kiitokset osallistujille ja Henriikalle, toivottavasti näemme pian jälleen vaikkapa Suuressa siideriseikkailussa toukokuussa!

Suuri siideriseikkailu 16.5.

Helatorstain aattona, keskiviikkona 16.5. klo 19, Kalevankadun viinikellarilla maistellaan mielenkiintoisia siidereitä eri puolilta Eurooppaa.

Seikkailuoppaanamme toimii innokas siiderinharrastaja Helmi Korpinen.

Ilmoittaudu mukaan: viini.fiasco@gmail.com

Hinta jäseniltä 35 € ja ei-jäseniltä 45 €. 

Terveisin
Fiascon pojat

Toscanan tähtiä lauantaina 21.4.

Ciao!

Supertoscanalaiset punaviinit ovat keränneet mainetta maailmalla vasta
muutaman vuosikymmenen ajan. Kohtalaisen nuoresta ilmiöstä huolimatta
mielenkiintoiset ja laadukkaat viinit haastavat nykyisin helposti
”emomaa” Ranskan alkuperäiset sekoitteet.

Tervetuloa Fiascon matkaan maistelemaan Toscanan herkkuja lauantaina
21.4.2012 klo 19.00 Kalevankadun viinikellarillemme.

Hinta jäseniltä 40€ ja ei-jäseniltä 50€.


Benvenuti!
Fiascon pojat

Viskien kimppuun la 24.3.2012

Tervetuloa maistelemaan skottien kansallisjuomaa viski-guru Jarkko Nikkasen johdolla. Tilaisuus on ainutlaatuinen mahdollisuus oppia samalla kertaa sekä mantereen että Islayn saaren viskien ominaisuuksista ja eroista.

Maistelut alkavat lauantaina 24.3. klo 19.00 Kalevankadun viinikellarilla. Voit ilmoittautua mukaan meilitse: viini.fiasco@gmail.com

Hinta jäseniltä 50€ ja ei-jäseniltä 60€.

Nähdään,
Fiascon pojat