11.5. Fiascon ainutlaatuinen vertikaali: Pio Cesare Barolo 1961-1999

Noin kaksi vuotta sitten Berliinistä alkanut Pio Cesaren Barolojen metsästys sai upean päätöksen sateisena perjantai-iltana CWC:ssa, Etelä-Esplanadilla. Mikko aloitti toinen toistaan iäkkäämmän viinin dekantoinnin noin tuntia ennen tastingiä. Viinien nauttimisen valmistelu alkoi tosin jo muutamaa viikkoa aiemmin, sillä viinit oli nostettu kellariin pystyasentoon "rauhoittumaan", jotta sakka ja viinikivet laskeutuisivat pullojen pohjalle helpottaen dekantointia.

1. fleet dekantterissa

Tasting-vieraiden keskuudessa vallitsi selvästi odotuksesta ja ehkä jännityksestäkin johtuva vaitonaisuus - ehkä osittain tuleva Suomi-Kanada -jääkiekko-ottelu olivat osasyynä tähän. Tällä kertaa kuitenkin iäkkäät, jopa yli 50-vuotiaat nebbiolosta tehdyt "kuningasviinit", tuntuivat olevan suurin ihmetyksen aihe. Myös prestige-tastingissä tavallisesti tehtävä viininkaato senttilitramittojen kautta viihdytti ja vähän täristi käsiä.

Tasting-vieraat mietteliäänä. Petri kaatokurssilla Ullan seuratessa vieressä.

Tastingin kulku kolmessa fleetissä:
1. 60-luku: Pio Cesare Barolo 1961, 1964 ja 1967
2. Pio Cesare Barolo 1971 vs. Barolo Barisone Rinaldi 1971
3. Nuorukaiset: Pio Cesare Barolo 1988, 1998 ja 1999.

1. fleetistä mainittakoon, että viinien värit olivat lähes yhtenevät, sillä kaikki olivat lähes yhtä intensiivisiä väriltään, joka leikkasi punatiilen ja oranssin välimaastoon, viinin reunapinta oli jo vesimäinen. Viinit olivat erinomaisesti juotavissa, hapokkuus oli oivasti tallella ja tanniinit ryhdittivät näitä vanhuksia. Viinit olivat ehkä hivenen huipustaan jo laskussa, mutta tämä ei ollut missään nimessä vahingoittanut niiden herkullisuutta.
1961 tuoksussa marjaisuutta, maanläheisyyttä, lievästi tervaisuutta. Maussa oli kaikkein parhaiten säilynyt hedelmäisyys. Hivenen rustiikkinen jälkimaku sekä kumia, hapokkuus ja tanniinisuus olivat elegantisti läsnä. 1. fleetin voittaja!
Muutaman vuoden nuorempi 1964 oli tuoksultaan voimakkaampi, muistutti jopa intialaisen curryruoan aromeja eli viini oli selkeästi mausteisempi niin hajultaan kuin tuoksultaan. Fleetin heikoin esitys.
Vuoden 1967 oli lähempänä edeltäjäänsä, väriltään tummin ja tuoksultaan ja makumaailmaltaan voimakkain. 

1. fleet laseissa eli kultainen 60-luku oli tässä yhteydessä totisinta totta. Taustalla villisika- ja tryffelisalamia sekä ikääntynyttä luomuparmesaania.

Toisessa tarjoilussa ideana oli verrata tunnetun ja vähemmän tunnetun tuottajan, saman vuosikerran Baroloja. Mustana hevosena Pio Cesaren rinnalla kirmasi Barisonen Rinaldi omalla Barolollaan.
Erot selvisivät jo heti lasissa, sillä Barisone oli väriltään huomattavasti syvempi ja kehittyneemmän värinen kuin Pio Cesare, joka oli väriltään samea. Barisonen tuoksussa tunnistimme hunajaa, siinä missä Pio Cesaressa oli meininkiä kuin tervanpoltossa. Pio Cesaressa maussa dominoivat terva sekä sienimäisyys. Tässä voittajaksi nousi Pio Cesare.

2. fleet pullossa...

...ja lasissa.

3. fleetissä, joka sisälsti  Pio Cesare Barolo vuosikerrat 1988, 1998 ja 1999, löytyi hienosti viinin kehittymisen huippupiste, sillä vk. 88 ihastutti tasapainollaan sekä nuoren ja kehittyneemmän nebbiolon ominaisuuksilla. Siinä missä vuosikerrat -98 ja -99 olivat väriltään tumman granaatinpunaisia, erottui punaisenruskea -88 myös tuoksussa ja maussa selkeästi noin vuosikymmenen päässä seuraavista nuorukaisista.  Vuosikerta -88 löytyi jälleen tervaisuutta, mutta myös marjaisuutta. Tanniinit ja hapot olivat tuntuvat mutta hienostuneet siinä missä nuoremmissa tanniinit olivat vielä selkeästi dominoivammat ja kiristävät.

3. fleet juomajärjestyksessä vasemmalta oikealle: -88, -98 sekä -99.

Maistelusta pääsi erinomaisesti vertikaali-idean ytimeen eli laadukkaan tuottajan viinit ovat lähtökohtaisesti vuodesta riippumatta korkealaatuisia eli laatutaso säilyy vuodesta toiseen. Lisäksi monelle voi tulla yllätyksenä, että Barolot ovat kestoltaan niinkin pitkäikäisiä, että ovat tämän maisteluseuran mielipiteiden perusteella parhaimmillaan, jos malttaa odottaa yli 20 vuotta. Hienot nebbiolot ovat edelleen erittäin hyvin juotavissa myös lähempänä eläkeiän kynnystä, eli viiden kymmenen ikäisinä.

Illan viinit perhepotretissa maistelujärjestyksessä vasemmalta oikealle

Hienot samppanjat lauantaina 9.6.

*Poks* 

Kesä koittaa ja Fiasco kruunaa maukkaan tasting-kevään kunnon kuohuvilla. Tervetuloa nauttimaan hienoista samppanjoista lauantaina 9.6. klo 19.00 Kalevankadun Winecellarsille (Kalevankatu 9, sisäpiha).

Kannattaa olla nopea, sillä paikkoja on rajoitetusti! Mukaan pääset ilmoittamalla itsesi spostitse viini.fiasco@gmail.com

 

Hinta jäseniltä  50€ ja ei-jäseniltä 65€.

Nähdään pian,

Fiascon pojat

21.4. Fiascon supertoscanalainen ilta

Lauantaina 21.4. Fiascon jo traditioksi muodostunut italialialaisten viinien kevätilta keskittyi Chianti Classico – viinien sijaan tällä kertaa supertoscanalaisiin, joista tunnetuimpia Bolgherin alueen tuottajien kuten Tenuta San Guidon sekä Maremman Agricola Querciabellan viinit. Vastapainona ja vertailupohjana kulttiviinien pikkuveljien rinnalle oli tuotu suomalaisen Jarkko Peräsen Candialle-tilan suosittuja sekä vähemmän tunnettuja viinejä. Vierailevana asiantuntijana tapahtumaan oli kutsuttu paikalle Italian viineihin lumoutuneen Bel Mondo ravintolatukun myyntiedustaja ja mainio viinihedonisti Henriikka Lahti.

Maistelu alkoi rosso toscanalaisella Cancelli (2010) -viinillä, joka on Badia a Coltibuonon luostarialueelta, Toscanan sydänmailta. Tämä viini oli alkunalkujaan puhtaasti Maremman Sangiovese-rypäleestä tehty lajikeviini, kunnes perheyhtiö Stucchi-Prinetti päätti tuoda laadukkaan Syrah-rypäleen ominaisuudet mukaan viiniin. Viinin tuoksusta oli mahdollista löytää Syrahin ominaisuuksia kuten vadelmaa, pippurisuutta sekä mineralisuutta. Napakka suuntuntuma ja Sangioveselle tyypilliset hapankirsikan aromit löytyivät myös. Jälkimaku ei kantanut kovin pitkälle, muuten viini oli kelpo tapaus.

Syrah ja Sangiovese -sekoiteviini luostarilta

Toisena viininä tarjolla oli supertoscanalaisen Tenuta San Guidon Sassicaian 2. viini, Le Difese (2009), joka hurmasi monet kansainvälisellä lähestymisellään. Tämä Sangiovesestä (80 %) ja Cabernet Sauvignonista (20%) koostuva viini oli maultaan täyteläisempi, pehmeämpi ja pidempi kuin edeltävä viini. Maussa mm. toffeemaisuutta, lyijykynää ja makeaa marjaisuutta. Viinin hapot ja tanniinit olivat hienostuneet, osittain malolaktisen käymisen kautta ja loivat monelle erittäin laadukkaan, ehkä jopa Bordeaux:n Pomerolin alueelle johdattelevan nautintokokemuksen.

Le Difese, Tenuta San Guido sulatti monen maistelijan sydämet

Kolmantena viininiä oli Bel Mondon esittelemä, vuonna 1974 perustetun viinitila Querciabellan Mongrana (2008) viini, jonka tuotanto käynnistyi vasta hiljattain vuonna 2005 eli suhteellisen nuoresta viinistä oli kyse Querciabellalla. Tämä Maremmasta tuleva sekoite koostui Sangiovesestä (50%), Merlotista (25%) sekä Cabernet Sauvignonista (25%). Viini oli herkullinen ja tuhti hedelmäisyys oli viinille luonteenomaista. Viini oli joillekin maistajille kokemuksena kuin 1. ja 2. viinin sekoitus, joissa molempien parhaat puolet olivat hienosti esillä. Tammea viini ei ollut nähnyt niin paljoa kuin muut illan viinit, jotka pääasiallisesti viihtyvät tammessa 18-24 kk asti. 

Mongrana 2008, Agricola Querciabella

Henriikan tuoma Soloio (2006) oli monelle varsin villikortti, koska kyseessä oli toscanalainen 100 % Merlotista tehty lajikeviini. Casa Emman repertuaariin kuuluu myös pesunkestäviä chianti classicoita riservaa myöten sekä Vin Santoa tämän IGT viinin ohella. Viini oli erittäin hyvä Merlot ja monelle maistajalle varmasti ensimmäinen laatuaan. Toki hyviä Merlot-viinejä Toscanasta voi odottaa, koska monen huipputuottajan lippulaivaviini on tyypillisesti Merlot (Ornellaian Masseto, Tua Ritan Redigaffi sekä Castello di Aman L'Apparita), joista monet viiniharrastajat joutuvat vain huokailemaan kovan hintansa tähden.

Soloio 2006, Casa Emman hieno Merlot-viini

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä oli tarjolla Candialle-tilan viinit Ciclope (2008) sekä Circe (2009). Monelle muutaman vuoden takaisen viinimessun päräyttävimpänä viininä tunnettu Ciclope ei tälläkään kertaa jättänyt ketään kylmäksi vaan voitti maistajien keskuudessa parhaan viinin paikan. Viinin pehmeys, lähestyttävyys, hedelmäisyys, jälkimaku sekä kokonaisfiilis olivat vain hienosti kohdallaan. Ciclope koostuu pääasiassa Merlotista, Sangiovesestä, mutta makua on myös maustettu Petit Verdot sekä Syrah-rypäleillä. Illan viimeisenä viini ollut mielenkiintoinen Circe, joka koostui pääasiassa Merlotista ja Petit Verdotista. Viini oli ärhäkkä, viherpippurinen ja voimakkaan tanniininen, mutta ei missään tapauksessa mikään ylilyönti. Maussa oli runsaasti tummaa marjaisuutta, jota mausteisuus ja tanniinisuus kannattivat. Todennäköisesti hetken odottelun jälkeen viini saattaisi tasoittua. 

Illan voittajaviiniä, Candialle-tilan Ciclopea, saa Alkon tilausvalikoimasta Arkadiankadulta.

Candiallen mielenkiintoinen Merlot-Petit Verdot -uutuus Circe, 2009

Viinien kaveriksi oli tarjolla Ciabattaa, Pecorino-juustoa, villisikasalamia sekä fenkolisalamia, jotka tuntuivat maistuvan hienosti. Kiitokset osallistujille ja Henriikalle, toivottavasti näemme pian jälleen vaikkapa Suuressa siideriseikkailussa toukokuussa!

Suuri siideriseikkailu 16.5.

Helatorstain aattona, keskiviikkona 16.5. klo 19, Kalevankadun viinikellarilla maistellaan mielenkiintoisia siidereitä eri puolilta Eurooppaa.

Seikkailuoppaanamme toimii innokas siiderinharrastaja Helmi Korpinen.

Ilmoittaudu mukaan: viini.fiasco@gmail.com

Hinta jäseniltä 35 € ja ei-jäseniltä 45 €. 

Terveisin
Fiascon pojat

Toscanan tähtiä lauantaina 21.4.

Ciao!

Supertoscanalaiset punaviinit ovat keränneet mainetta maailmalla vasta
muutaman vuosikymmenen ajan. Kohtalaisen nuoresta ilmiöstä huolimatta
mielenkiintoiset ja laadukkaat viinit haastavat nykyisin helposti
”emomaa” Ranskan alkuperäiset sekoitteet.

Tervetuloa Fiascon matkaan maistelemaan Toscanan herkkuja lauantaina
21.4.2012 klo 19.00 Kalevankadun viinikellarillemme.

Hinta jäseniltä 40€ ja ei-jäseniltä 50€.


Benvenuti!
Fiascon pojat

Viskien kimppuun la 24.3.2012

Tervetuloa maistelemaan skottien kansallisjuomaa viski-guru Jarkko Nikkasen johdolla. Tilaisuus on ainutlaatuinen mahdollisuus oppia samalla kertaa sekä mantereen että Islayn saaren viskien ominaisuuksista ja eroista.

Maistelut alkavat lauantaina 24.3. klo 19.00 Kalevankadun viinikellarilla. Voit ilmoittautua mukaan meilitse: viini.fiasco@gmail.com

Hinta jäseniltä 50€ ja ei-jäseniltä 60€.

Nähdään,
Fiascon pojat

Fiasco aloitti vuoden 2012 komeasti arvoviineillä

Viinikerho Fiascon 2012 ensimmäinen viinitasting vei maistelijat askeleen korkeammalle maistelukokemukselle lauantaina 21.1.2012, kun pöytään oli varattu tavallista arvokkaampia pullotteita. Tätä varten oli hankittu käyttöön uudet burgundi-tyyliset kristallilasit, jotta aromeista voisi nauttia tavallista tasting-lasia paremmin.

Maistelu alkoi lasinnostolla ja tervetuliaispuheella tyylikkäästi samppanjakuplien siivittämänä. Pannier Brut Vintage 2002 oli mainion tasapainoinen ja herkullinen pakkaus. Paahteisen sitruksinen ja hennon hiivainen tuoksu herättivät aistit kehottaen maistamaan, ja uudet burgundilasit toimivat tässä erinomaisen hyvin. Suussa eloisa mousse, happo ja hedelmien tuoma makeus dominoivat, ja jälkimaku oli tavallista pidempi.

Illan toinen viini kaadettiin karahvista sen kummemmin viinin alkuperää saati laatua paljastamatta. Väri oli nuorekkaan purppurainen ja tuoksu kukkainen ja ”hapankirsikkainen”, maistelijat olivat päällisin puolin mieltyneet makuun, tosin kummemmin viinistä ei löytynyt mitään poikkeuksellisen tyylikästä. Fiasco oli päättänyt tuoda viinin maisteluun perspektiiviä tuomalla laadukkaan ranskalaisen halpaviinin arvioitavaksi; kyseessä siis Vallis Queyras ja varsin kelpo hintaansa nähden muutaman maistelijan mielestä.

Kolmannen viinin alkuperä selvisi monelle lähes saman tien lasiin kaadon jälkeen hailean värinsä ja puolukkaisen makunsa tähden. Alkon erikoisvalikoiman Domaine des Croix Beaune 1er Cru Les Grèves oli hieno viini, mutta kuten usein, ei saanut maistelijoissa aikaiseksi sellaista elämystä, että olisivat olleet valmiita maksamaan edes puolta viinin hinnasta. Mitään muuta vikaa viinissä ei ollut kuin se oli harvinaisen tavallinen. Tosin viini nautti lasissa olostaan ja maku parani ajan myötä ja pehmeä linturuoka olisi varmasti nostanut viinin arvoa. 

Jos viinit voivat olla väriltään ja luonteeltaan kuin yö ja päivä, Vega Sicilian -tuottajan Bodegas Alion Ribera del Duero 2006 Alion oli edellistä viiniä selkeästi synkempi. Maku oli myös luonteeltaan tumma, jota tuhti marjaisuus ja selkeä, mutta ei häiritsevä, tammitynnyrin tuoma vanilja ja nahkaiset aromit voimistivat. Tämä oli kansainväliseen makuun luotu, roteva viini, joka vaati edeltäjänsä tapaan kunnon ruoan.

Illan seuraava viini oli eräs vanhan maailman kuningattarena tunnettu viini, joka on yksi Italian Piemonten suurista ylpeydenaiheista: Pelisseron Vanotu Barbaresco vuosikertaa 2005. Tuoksussa parfyymia, kukkaisuutta, tummia marjoja. Maku ryhdittivät napakat mutta tasapainoiset tanniinit sekä tuoksussa mainitut aromit. Monen mielestä illan paras viini, joka tosin jäi monen mielestä hivenen hintansa varjoon.

Punaviineistä varmasti illan yllättävin, tosin muutamalle maistelijalle jo entuudestaan tuttu libanonilainen bordeaux- ja rhone-rypäleitä yhdistävä komea kummajainen, 2003 Chateau Musar sai monet maireasti hymyilemään. Musar, jota joku maistelijoista taisi tuoksunsa puolesta kuvailla "hikipaitaiseksi lammaspaimeneksi” kieltämättä havainnollisti melko elävästi sen, miten eläimellinen viini lasissa oli. Makumaailma seurasi tätä lammaspoikaa tosiaan tallinnurkkaan, toisaalta näinkin kypsyneessä viinissä marjaisuus ja herkullisuus oli poikkeuksellisen oivasti kiedottu yhteen. Tämän lisäksi Musarin hinta oli edeltävästä viinistä tarkalleen puolet eli voidaan puhua jo oivasta hinta-laatu suhteesta.

Arvoviinien kaartin päätti unkarilainen Chateau Dereszla Tokaji Aszú 5 Puttonyos 2005, jota voisi pitää Sauternes -viinejä nuorekkaampana veijarina. Tämä johtuu siitä, että alkoholia on vain noin 10 vol-% ja viiniä ryhdittää pirteät hapot. Erinomainen, kevyempi vaihtoehto Sauternes-viinin sijaan, jos kaipaa uutta.

Vaikka Petrukset ja Latourit jäivät odottamaan seuraavaa kertaa, monet saivat maistaa viinejä hintaluokasta, joita tavallisesti ei tule juotua. Samalla useampi varmasti huokaisi helpotuksesta makukokemuksien perusteella, ettei välttämättä arvokas viini ole makuelämyksenä kuitenkaan arvoaan suurempi.

Uskomme, että edellä mainitut viinit olisivat pääasiallisesti vielä lukittava kellariin saavuttaakseen parhaan ”juomisikkunansa”. Jos jano on kova eikä malta kypsyttellä, useiden tuntien dekantointi auttaa viinin avautumista. Tämän lisäksi hienostunut ruoka olisi kuulunut ehdottamasti hienon viinin kaveriksi.

Fiascon pojat kiittävät kaikkia osallistuneita onnistuneesta illasta ja toivottavasti mahdollisimman monet hyppäävät mukaan seuraavaan tastingiin, joka keskittyy Syrahin saloihin. Tervetuloa!

Fiascon kevät alkaa

Ohjelmatarjonta:

• Lauantai 21.1.2012 - Vuoden 2012 kick-off: arvoviinit
• Lauantai 18.2.2012 - Syrahia eri puolilta palloa
• Lauantai 24.3.2012 - Komeat viskit: Islayn saari vs. muu Skotlanti*
• Lauantai 21.4.2012 - Mystiset supertoscanalaiset*
• Lauantai 19.5.2012 - Suuri siideriseikkailu*
• Lauantai 9.6.2012 - Startti kesään: hienot samppanjat

*tapahtumassa on erikoisvieras

Ilmoitttaudu mukaan vaikka heti: viini.fiasco@gmail.com

Tervetuloa!

Zenatoja lasissa

Severi, Janne, Alberto, Mikko, Fine Brandsin Riikka ja Toni

Fiasco käväisi maistamassa hienoja ja vielä vähän hienompia Zenaton viinejä Hotelli Kämpissä maanantaina 17.10. Fine Brandsin kutsumana. Tarjolla oli mahtava kattaus viinejä, ruokaa ja itse pääjehu Alberto Zenato. Tilaisuus oli erityisen merkityksellinen myös siksi, että osalle fiascolaisista juuri Zenaton viinit potkaisivat viiniharrastusta eteenpäin vuosia sitten ja olivat niitä ensimmäisiä maagisia yli kympin viinejä. 

Viinitalon johtaja Alberto Zenato aloittamassa tastingia.

Illan viinit ja lyhyt kommentti:

1) Zenato Lugana S.Benedetto Riserva "Sergio Zenato" 2008 (tuhti ja hedelmäinen).

2) Zenato Ripassa DOC 2001, (kehittyneen samettinen).

3) Zenato Amarone Riserva "Sergio Zenato" 1990, (kehittynyt, runsas, leveä ja hieno).

4) Zenato Amarone della Valpolicella 2000, (komeasti kehittynyt ja herkullinen).

5) Zenato Amarone Riserva 2003, (ärhäkkä, runsas ja epätasapainoinen).

6) Zenato Recioto della Valpolicella Classico 2006. (tuore, mausteinen, viettelevä ja herkullinen). 

Zenaton Recioto saapuu Alkoon muutaman viikon päästä. Fiasco suosittelee!

Tapahtuma tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia hienon italialaisen viinivaikuttajan kanssa, joka oli aidosti kiinnostunut suomalaisesta viinikulttuurista ja sen kehityksestä. Alberto ei ollut neitsytmatkalla, sillä Suomi on tullut tutuksi jo reilut kymmenen vuotta sitten. Tällä kertaa matkassa oli kuitenkin jotain ainutlaatuista, sillä viinikansa sai maistaa ensi kertaa Zenaton Recioton ensimmäistä vuosikertaa 2006. Maukas jälkkäriviini saapuu Alkoon tuota pikaa juuri joulunajan kynnyksellä ja on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tapaus. Myös Amaronen uusin vuosikerta 2007 lumosi tasapainoisella komeudellaan. Sesonkiviinejä syksyyn parhaasta päästä.

Hyvää talvenodotusta!

Fiasco esittää: Rhonen viinit 1.10.

Salutations de Rhône!

Fiasco jatkaa syksyn tastingien sarjaa Mikon ja Severin eeppisen viinimatkan innoittamana upeilla Rhonen viineillä. Rhônesta löytyy muitakin upeita viinejä kuin vain esimerkiksi Châteauneuf-du-Pape tai Hermitage. Tutustutaan hieman tuntemattomampiin, mutta hienoihin Rhonen tuotoksiin.

Tarjolla Fiascon tapaan pientä purtavaa, viinejä sekä elämyksellisiä tarinoita lauantaina 1.10. Kalevankadun Winecellarsissa alkaen klo 18.00. 


Ilmoittaudu mukaan viini.fiasco@gmail.com. Hinta jäseniltä 30€ ja ei-jäseniltä 40€.