Kun Ruosniemen Panimon Juho, Tommi sekä Antti toivat kegillisen eli 30
litraa nimikko-oluttaan Pikkupomoa Winecellarsin kapeita portaita
alaspäin, oli hymy herkässä. "Vom Fass" eli suoraan tynnyristä voisi saksalaisittain kuvata Fiascon maistelusyksyn avausta ja ensitunnelmia. Oktoberfest-teeman mukainen tasting oli alkanut, kun noin 30 henkinen olutkansa aloitti bratwurstien, bretzeleiden sekä perunasalaatin herkuttelun baijerilaisten juomalaulujen raikaessa taustalla. Samanaikaisesti Ruosniemen panimomestarit aloittivat herkullisen oluen laskun vieraille.
 |
| Iloista odottelua... |
 |
| ...Juhon kaataessa Pikkupomoa lasiin... |
 |
| ..,jonka jälkeen alkoi herkuttelu. |
Illan isäntä, muutamille jo viime syksystä entuudestaan tuttu Santtu, alusti oluen pitkää ja vivahteikasta syntymähistoriaa sekä eri olutlaatujen luonteenpiirteitä nelivipukaaviolla, johon kuuluvat vesi, mallas, humala sekä hiiva. Näitä tekijöitä muuttamalla on mahdollista kuvata lähes koko olueiden kirjo. Osallistujilla oli mahdollisuus perehtyä myös eri humalien laatuihin, mm. Pikkupomossa käytettyä kuivattua lehtihumalaa sekä pellettimuodossa olevaan humalaa.
 |
| Humalien hypistelyä ja mutustelua |
Parrasvaloihin astui ensimmäisenä oluena vaahtoava Pikkupomo, joka oli luonteeltaan ja kuvaukseltaan malitillisesti ikääntynyt, tukevarunkoinen, sopivasti humalainen ja hivenen katkera ale. Pikkupomo paljasti maussa selkeästi mansikkavivahteita ja se taittui väriltään kevyesti punertavaan. Oluen väri oli aikaan saatu karamellisoidusta ohrasta. Alkoholia pomossa oli n. 6 t-% ja se antoi hyvää ryhtiä, eikä paistanut läpi. Eipä yllätys, että Pikkupomo oli ollut monessa olutravintolassa yksi kesän suurimmista suosikeista kesäisten makujensa ansiosta. Oivallinen esimies!
Pikkupomon rinnalle oli valittu hyvin kirjava joukko eri ale-oluita, jotta maistelijat pääsisivät selville eroavaisuuksista. Käytännössä tämä tarkoitti humalan määrän (EBU:n) kohottamista sekä humalalaatujen vivahteiden löytämistä.
 |
| Pikkupomon kivikovat haastajat |
Pikkupomon ensimmäiseksi haastajaksi asettui amerikkalainen Anchor Breweryn Liberty Ale, joka oli Alkon kuvauksen mukaisesti väriltään oljenkeltainen, runsasvaahtoinen, voimakkaasti humaloitu, sitruksinen, kukkainen ja tyylikäs. Katkerohumalan määrä oli 34 EBU:n kieppeillä. Olut oli erittäin vaikuttava, intensiivinen ja siinä oli pitkähkö sitruksinen ja kukkainen jälkimaku. Monen mielestä illan paras olut, jossa oli 5,9 t-%.
 |
| Santtu alusti oluen perimätietoa ja esitteli Pikkupomon haastajat |
Anchoria seurasi Lontoon ainoan jäljellä olevan itsenäisen panimon Fuller'sin, hivenen runsaammin humaloitu (37 EBU:a), meripihkanruskea India Pale Ale, joka on kuvaukseltaan karamellimaltainen, täyteläinen, aprikoosinen, sitruksinen ja kukkainen kuten Anchorkin, mutta ei yltänyt maultaan aivan Anchorin tasolle intensiivisyydeltään, vaan oli täyteläisyydestään huolimatta jälkimaussaan hivenen tylppä. Alkoholia 5,3 t-%.
 |
| Kuulijat analysoivat oluet kuin levyraadissa ikään |
Illan kolmantena haastajana oli tanskalainen Bryggeriet Djævlebrygin OriginAle, joka teki sekä katkeroaineidensa että alkoholitilavuutensa puolesta aimo harppauksen ylöspäin edeltääjinsä nähden noin 67 EBU:llaan sekä 8,5 t-%:aan. Tämän vaaleanruskean ja samean oluen mausta havaitsi selkeästi alkoholin tuomaa voimakkuutta sekä humalan katkeruutta, tosin samassa yhteydessä oli aistittavaissa kesäistä kukkaisuutta sekä aavistus hunajaisuutta. Jälkimaku viipyi myös suussa pitkään. Olut jakoi maistelijoiden mielipiteitä, sillä joidenkin mielestä alkoholi ja kitkeryys olivat läpitunkevat kun taas toisista tasapaino säilyi hyvin. Olut oli kalliimmassa hintaluokassa, koska 0,5 l pullosta joutui maksamaan 7,03€.
Illan neljäs ja viimeinen haastaja oli amerikkalainen AleSmith IPA, joka on voittanut lukuisia amerikkalaisia ja kansainvälisiä olutkilpailuja maailmalla. Todellinen IPA omassa luokassaan. Noin 6,5 dl pullossa myytävä olut oli meripihkan keltainen, samea, keskitäyteläinen, voimakkaasti humaloitu, viljainen, kypsän hedelmäinen, hennon sitruksinen, yrttinen ja tasapainoinen. Noin 55 EBU-yksiköllään katkeruuden huomasi, mutta se oli sopivasti sekoittunut tuoreeseen humalaan. Kuulemamme mukaan tämän IPA:n humala tulee olutpanimon omalta tilalta ja se lisätään keitokseen tuoreeltaan. Tämä IPA oli monien oluenystävien mieleen, tosin se leijuu omassa hintaluokassaan 14,98€ pullohinnalla.
Kiitokset koko aktiiviselle kuulijakunnalle, Ruosniemen olutmestareille sekä "humalahakuiselle conaisseurillemme" Santulle onnistuneesta illasta! Seuraavaksi suuntaamme katseemme hivenen etelämpään, koska tarjolle on tulossa jamon ibericoa, Baskimaan pikkupurtavia Pintxoseja sekä tietysti herkullisia espanjalaisia viinejä.
Bienvenidos!
