9.6. Fiascon hienot samppanjat

Syyskesän iltojen hämärtyessä, palamme halusta päästä paljastamaan syksyn ohjelman. Tätä ennen on kuitenkin mukava muistella kesän mieleenpainuvimpia hetkiä, joista yksi merkityksellisimmistä meille fiascolaisille oli komeat kuplajuomat, samppanjat.

Viini-tastingin ideana ei ollut pelkästään sukeltaa eri samppanjoiden luonteenpiirteisiin, vaan samalla rikkoa myös muutamia tunnettuja myyttejä. Samppanjan juonnissa usein käytetyt huilumaiset lasit eivät anna samppanjaa arvostavalle maistelijalle juurikaan moniulotteisia nyansseja, vaan pikemmin tarjoaa tunnetusti aivastuksen ja yskähdyksen hupaisan sekoituksen. Tätä tarkoitusta varten tastingiin oli varattu asialliset tulppaanin muotoiset -maistelulasit, jotta samppanjan viinilliset aromit pääsisivät paremmin oikeuksiinsa.

Ruinartin rosé lasia myöten oli monen mieleen.

Lisäksi samppanja on aperiitivia tai juhlajuomaa huomattavasti monikäyttöisempi, koska se kuuluu niihin harvinaisiin ruokajuomiin, joita voi vaivattomasti juoda kaikkien aterioiden rinnalla. Samppanjoiden seuraksi oli varattu villisika-, fenkolisalamia sekä erilaisia juustoja. Samppanja on upea juoma - varsinkin kun se on tarjoiltu magnum-pullosta. 


Ohessa samppanjaillan tähdet järjestyksessä sekä ajatukset viineistä:

1.     Drappier Brut Nature Zero Dosage N.V. (Magnum)

Sijainti: Aube (Urville)

Rypäle: 100 % Pinot Noir

Sokeri: 0-2 g/l (vain rypäleen oma sokeri)

Alkon tilausvalikoimasta: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/938347

Viinin vaikutelmat: Hienot kuplat, voimakkaan kultainen jopa punertavaan taittuva väriltään. Tuoksussa pähkinäisyyttä, omenaisuutta, sitrusta, kukkaisuutta. Maultaan yllättävän pehmeä ollakseen zero dosage -samppanja eli rutikuiva. Erittäin mieluisa, tasapainoinen hapokkuudeltaan sekä monelle samppanjaystävälle erittäin mukava yllätys niin hinnaltaan sekä saatavuudeltaan. Voittaja! 

2.     Besserat de Bellefon Blanc de Blancs N.V. (Magnum)

Sijainti: Epernayn ympäristö

Rypäle: 100% Chardonnay

Sokeri: N/A

Ei Alkon valikoimassa

Viinin vaikutelmat: Vaaleamman kultainen, harvat kuplat. Tuoksussa selkeää hunajaisuutta, makeutta sekä kukkaisuutta. Edeltäjäänsä verrattuna jopa makeahkon ja kosiskelevan oloinen, sitrusta ja tuoksunmukaisesti hunajaa. Maultaan hiukan lyhyt eikä säväyttänyt.

3.     Charles Heidsieck Brut Reserve N.V. (Magnum)

Sijainti: Montagne de Reims (Reims)

Rypäle: 40 % Pinot Noir, 35 % Pinot Meunier,

25 % Chardonnay

Sokeri: 11 g/l

Alkosta: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/938347

Viinin vaikutelmat: kultainen väri, runsaat kuplat. Mausteinen, leipämäinen, sitruksinen ja intensiivisen houkutteleva tuoksu. Hyvä mousse sekä miellyttävän pehmeät hapot. Pitkä jälkimaku, reserviviinien suuri määrä tuo hienostuneen vaikutelman viiniin. Illan runner-up.

 

4.     Ruinart Rosé Reserve (Magnum)

Sijainti: Montagne de Reims & Cote de Blancs

Rypäle: Chardonnay & Pinot Noir

Sokeri: 9g/l

Alkon tilausvalikoimasta: http://www.alko.fi/tuotteet/fi/958807

Viinin vaikutelmat: Upea vaaleanpunainen lohen väri, intensiiviset kuplat. Tuoksussa mansikkaisuutta, maata ja hiivamaisuutta. Maku voimakas, mineraalinen ja marjainen. Ryhdikäs hapokkuus.

5.     Drappier Carte d’Or 1992.

Sijainti: Aube (Urville)

Rypäle: 80-90 % Pinot Noir, 5 % Pinot Meunier,

5-15 % Chardonnay

Sokeri: ~ 9 g/l

Viinin vaikutelmat: Syvän tumman kultainen, omenamehua vastaava. Vähäiset kuplat. Tuoksussa eläimellisyyttä, kaalipataa ja kypsää omenaa. Kevyesti ylikehittynyt epäilemättä. Maku seurasi tuoksua ja oli todella voimakas, josta löytyi kypsyneitä hedelmiä, osterikastiketta. Edelleen hyvä hapokkuus. Kaipaa ehdottomasti ruokaa, ja vaati totuttelua.

Kiitoksia kevään tastingeihin osallistujille, syksyllä tavataan!

Illan viinit edustalla, takana muutama paksubertta, jotka joku muu oli jo päässyt nauttimaan sekä alla tunnelmia.

16.5. Fiascon Suuri siideriseikkailu

Kyllä naurattaa ja harmittaa suomalainen mielikuvamaininta siidereistä. Siideri on mainoksissa virikejuomaa seurustelunedistämiseksi, nostetta tuomaan, toisin sanoen siinä dokabiliteetti on kunnossa. Eipä ole omena kauaksi puusta siis pudonnut, kun tunnetusti kännit lähtevät liikkeelle näistä omppopomppomaisista litkuista. Usealle viiniharrastajalle siiderit tästä syystä jäävät pahasti jalkoihin "teinimäisyytensä" johdosta - juuri näiden kokeellisten "himmeleiden" tähden. Fiascon siideriseikkailussa kuitenkin oppi kopautti oppipoikaa päähän, kun siideriharrastaja Helmi Korpinen oli päässyt valitsemaan kuusi erilaista siideriä seikkailua varten.  Maut olivat osin hyvin kehittyneitä, puhtaita sekä jopa viinillisiä.

Seikkailun johtaja Helmi alustamassa siiderin historiaa ja valmistusmenetelmiä

Seikkailu alkoi monelle jo tutulla suomalaisella, Colden Capin kuivalla omenasiiderillä, jota ei siiderimaissa luokitella siideriksi vaan alkoholijuomaksi valmistusmetodien perusteella. Väriltään vaalean keltainen, kuohuva, hajultaan keinotekoisen omenainen siideri sihahti. Maku olikin vähintään harhainen, koska ompun maku oli sekoittunut päärynään. Lisäksi makupalettia hallitsi jokin esanssinen sivumaku, tyypillinen teinisiideri, joka kuivuudestaan huolimatta tuntui ätläkältä.

Golden capin seuraajana toiminut brittiläinen, pastöroimaton Black Rat oli hyvin erilainen kokemus, joka muistutti lähinnä Crowmoorin tai Strongbow:n tyylimaailmaa. Kuivan hapokas siideri, jossa omena tosiaan maistui omenalta, ja makua kannatti sopivasti kuohu. Huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä.

Teinivuosista tuttu Colden Cap aiheutti maistelijoiden joukossa nostalgisia puistatuksia, kun taas Black Ratin maku oli taattua brittisiiderilaatua

Matka jatkui selkeästi nousujohteisempaan suuntaan kun kolmanneksi retkellä oli vuorossa 7,4 vol-% brittisiideri Thatchers Katy. Tämä juoma oli sekä tuoksussaan että maussaan niin viinillinen, että tätä olisi varmasti sokkomaistelussa vaikea erottaa viinien joukosta. Kyseessä on single variety -siideri, joka on valmistettu Katy-omenalajikkeesta. Upea kokemus, joka tosin nousi huppuun herkästi. Voisi sopia hyvin kevyiden liharuokien, kermaisten juustojen tai salaattien kaveriksi. Tämän hienonmakuinen siiderin haastajaksi astui tällä kertaa Ranskan Bretagnesta kotoisin oleva La Bolée Bretonne, jossa on kuohuviineille tyypillinen korkki pullonsulkijana kruunukorkin sijaan. Tämä biodynaamisesti tuotettu siideri huokui ranskalaisuuttaan niin pullonsa kuin tuoksunsa puolesta. Kypsyneen käynyttä omenaa sekä hiivaisuutta  ei voinut olla huomaamatta. Tosin maku oli jokseenkin pidättäytyväinen, todennäköisesti johtuen matalasta alkoholimäärästä, jota oli tässä pullotteessa vain 4 vol-%. Tämän siiderin kanssa sopi erinomaisesti bretagnelainen Brie-juusto.

Viinillinen siideri Thatcher's Katy

Bretagnelainen luomusiideri oli monen makuun

Pajazzon tyhjentäjäksi Fiascon siideriseikkailussa valittu Britannian suurin luomu- ja erikoissidereitä valmistavan Westonsin pullote, Old Rosie Cloudy Scrumpy. Tämä siideri oli etikettinsä mukaisesti kulkeva peli, jossa omenaa ei ole säästelty. Thatcher's Katyn tapaan korkea alkoholimäärä eli 7,3 vol-% antoi siiderille voimakkuutta. Lisäksi sakkaa tuli melkoisesti varomattoman kaatajan yllätykseksi, koska juoma on suodattamaton. Liekö tämä osasyynä siihen, että siiderissä oli todella terhakka hapokkuus. Lisäksi tammitynnyrikypsytys toi viineissäkin tyypillisesti huomattavaa vaniljaisuutta.  

Turboahdettu siideri, jonka makua ei voinut muuta kuin hämmästellä

Illan viimeisenä kattauksessa oli suomalainen Kartanon Satokauden omenasiideri, on panostanut selkeästi designiin pullonsa puolesta, koska komeaan ulkonäköönsä nähden juoma itsessään oli omenaltaan melko lattea verrattuna aikaisimpiin kattauksiin. Siiderissä tosin oli niin makean hunajainen maku että tuntui mehiläisen surina suussa. Kartano jäi tällä kertaa pahasti ulkomaisten, autenttisten siiderien jalkoihin.

Kartanon ulkokuori antoi enemmän kuin sisältö

Kiitokset Helmille mielenkiintoisesta kattauksesta sekä tietopaketista, monet varmasti löysivät uuden erinomaisen vaihtoehdon perinteisille goldencäpeilleen tai krowmooreilleen. Suuri kiitos tietysti aktiivisille maistelijoille osallistumisesta, toivottavasti monet pääsevät mukaan päättämään kevätkauden komeasti samppanjoilla.

11.5. Fiascon ainutlaatuinen vertikaali: Pio Cesare Barolo 1961-1999

Noin kaksi vuotta sitten Berliinistä alkanut Pio Cesaren Barolojen metsästys sai upean päätöksen sateisena perjantai-iltana CWC:ssa, Etelä-Esplanadilla. Mikko aloitti toinen toistaan iäkkäämmän viinin dekantoinnin noin tuntia ennen tastingiä. Viinien nauttimisen valmistelu alkoi tosin jo muutamaa viikkoa aiemmin, sillä viinit oli nostettu kellariin pystyasentoon "rauhoittumaan", jotta sakka ja viinikivet laskeutuisivat pullojen pohjalle helpottaen dekantointia.

1. fleet dekantterissa

Tasting-vieraiden keskuudessa vallitsi selvästi odotuksesta ja ehkä jännityksestäkin johtuva vaitonaisuus - ehkä osittain tuleva Suomi-Kanada -jääkiekko-ottelu olivat osasyynä tähän. Tällä kertaa kuitenkin iäkkäät, jopa yli 50-vuotiaat nebbiolosta tehdyt "kuningasviinit", tuntuivat olevan suurin ihmetyksen aihe. Myös prestige-tastingissä tavallisesti tehtävä viininkaato senttilitramittojen kautta viihdytti ja vähän täristi käsiä.

Tasting-vieraat mietteliäänä. Petri kaatokurssilla Ullan seuratessa vieressä.

Tastingin kulku kolmessa fleetissä:
1. 60-luku: Pio Cesare Barolo 1961, 1964 ja 1967
2. Pio Cesare Barolo 1971 vs. Barolo Barisone Rinaldi 1971
3. Nuorukaiset: Pio Cesare Barolo 1988, 1998 ja 1999.

1. fleetistä mainittakoon, että viinien värit olivat lähes yhtenevät, sillä kaikki olivat lähes yhtä intensiivisiä väriltään, joka leikkasi punatiilen ja oranssin välimaastoon, viinin reunapinta oli jo vesimäinen. Viinit olivat erinomaisesti juotavissa, hapokkuus oli oivasti tallella ja tanniinit ryhdittivät näitä vanhuksia. Viinit olivat ehkä hivenen huipustaan jo laskussa, mutta tämä ei ollut missään nimessä vahingoittanut niiden herkullisuutta.
1961 tuoksussa marjaisuutta, maanläheisyyttä, lievästi tervaisuutta. Maussa oli kaikkein parhaiten säilynyt hedelmäisyys. Hivenen rustiikkinen jälkimaku sekä kumia, hapokkuus ja tanniinisuus olivat elegantisti läsnä. 1. fleetin voittaja!
Muutaman vuoden nuorempi 1964 oli tuoksultaan voimakkaampi, muistutti jopa intialaisen curryruoan aromeja eli viini oli selkeästi mausteisempi niin hajultaan kuin tuoksultaan. Fleetin heikoin esitys.
Vuoden 1967 oli lähempänä edeltäjäänsä, väriltään tummin ja tuoksultaan ja makumaailmaltaan voimakkain. 

1. fleet laseissa eli kultainen 60-luku oli tässä yhteydessä totisinta totta. Taustalla villisika- ja tryffelisalamia sekä ikääntynyttä luomuparmesaania.

Toisessa tarjoilussa ideana oli verrata tunnetun ja vähemmän tunnetun tuottajan, saman vuosikerran Baroloja. Mustana hevosena Pio Cesaren rinnalla kirmasi Barisonen Rinaldi omalla Barolollaan.
Erot selvisivät jo heti lasissa, sillä Barisone oli väriltään huomattavasti syvempi ja kehittyneemmän värinen kuin Pio Cesare, joka oli väriltään samea. Barisonen tuoksussa tunnistimme hunajaa, siinä missä Pio Cesaressa oli meininkiä kuin tervanpoltossa. Pio Cesaressa maussa dominoivat terva sekä sienimäisyys. Tässä voittajaksi nousi Pio Cesare.

2. fleet pullossa...

...ja lasissa.

3. fleetissä, joka sisälsti  Pio Cesare Barolo vuosikerrat 1988, 1998 ja 1999, löytyi hienosti viinin kehittymisen huippupiste, sillä vk. 88 ihastutti tasapainollaan sekä nuoren ja kehittyneemmän nebbiolon ominaisuuksilla. Siinä missä vuosikerrat -98 ja -99 olivat väriltään tumman granaatinpunaisia, erottui punaisenruskea -88 myös tuoksussa ja maussa selkeästi noin vuosikymmenen päässä seuraavista nuorukaisista.  Vuosikerta -88 löytyi jälleen tervaisuutta, mutta myös marjaisuutta. Tanniinit ja hapot olivat tuntuvat mutta hienostuneet siinä missä nuoremmissa tanniinit olivat vielä selkeästi dominoivammat ja kiristävät.

3. fleet juomajärjestyksessä vasemmalta oikealle: -88, -98 sekä -99.

Maistelusta pääsi erinomaisesti vertikaali-idean ytimeen eli laadukkaan tuottajan viinit ovat lähtökohtaisesti vuodesta riippumatta korkealaatuisia eli laatutaso säilyy vuodesta toiseen. Lisäksi monelle voi tulla yllätyksenä, että Barolot ovat kestoltaan niinkin pitkäikäisiä, että ovat tämän maisteluseuran mielipiteiden perusteella parhaimmillaan, jos malttaa odottaa yli 20 vuotta. Hienot nebbiolot ovat edelleen erittäin hyvin juotavissa myös lähempänä eläkeiän kynnystä, eli viiden kymmenen ikäisinä.

Illan viinit perhepotretissa maistelujärjestyksessä vasemmalta oikealle

Hienot samppanjat lauantaina 9.6.

*Poks* 

Kesä koittaa ja Fiasco kruunaa maukkaan tasting-kevään kunnon kuohuvilla. Tervetuloa nauttimaan hienoista samppanjoista lauantaina 9.6. klo 19.00 Kalevankadun Winecellarsille (Kalevankatu 9, sisäpiha).

Kannattaa olla nopea, sillä paikkoja on rajoitetusti! Mukaan pääset ilmoittamalla itsesi spostitse viini.fiasco@gmail.com

 

Hinta jäseniltä  50€ ja ei-jäseniltä 65€.

Nähdään pian,

Fiascon pojat

21.4. Fiascon supertoscanalainen ilta

Lauantaina 21.4. Fiascon jo traditioksi muodostunut italialialaisten viinien kevätilta keskittyi Chianti Classico – viinien sijaan tällä kertaa supertoscanalaisiin, joista tunnetuimpia Bolgherin alueen tuottajien kuten Tenuta San Guidon sekä Maremman Agricola Querciabellan viinit. Vastapainona ja vertailupohjana kulttiviinien pikkuveljien rinnalle oli tuotu suomalaisen Jarkko Peräsen Candialle-tilan suosittuja sekä vähemmän tunnettuja viinejä. Vierailevana asiantuntijana tapahtumaan oli kutsuttu paikalle Italian viineihin lumoutuneen Bel Mondo ravintolatukun myyntiedustaja ja mainio viinihedonisti Henriikka Lahti.

Maistelu alkoi rosso toscanalaisella Cancelli (2010) -viinillä, joka on Badia a Coltibuonon luostarialueelta, Toscanan sydänmailta. Tämä viini oli alkunalkujaan puhtaasti Maremman Sangiovese-rypäleestä tehty lajikeviini, kunnes perheyhtiö Stucchi-Prinetti päätti tuoda laadukkaan Syrah-rypäleen ominaisuudet mukaan viiniin. Viinin tuoksusta oli mahdollista löytää Syrahin ominaisuuksia kuten vadelmaa, pippurisuutta sekä mineralisuutta. Napakka suuntuntuma ja Sangioveselle tyypilliset hapankirsikan aromit löytyivät myös. Jälkimaku ei kantanut kovin pitkälle, muuten viini oli kelpo tapaus.

Syrah ja Sangiovese -sekoiteviini luostarilta

Toisena viininä tarjolla oli supertoscanalaisen Tenuta San Guidon Sassicaian 2. viini, Le Difese (2009), joka hurmasi monet kansainvälisellä lähestymisellään. Tämä Sangiovesestä (80 %) ja Cabernet Sauvignonista (20%) koostuva viini oli maultaan täyteläisempi, pehmeämpi ja pidempi kuin edeltävä viini. Maussa mm. toffeemaisuutta, lyijykynää ja makeaa marjaisuutta. Viinin hapot ja tanniinit olivat hienostuneet, osittain malolaktisen käymisen kautta ja loivat monelle erittäin laadukkaan, ehkä jopa Bordeaux:n Pomerolin alueelle johdattelevan nautintokokemuksen.

Le Difese, Tenuta San Guido sulatti monen maistelijan sydämet

Kolmantena viininiä oli Bel Mondon esittelemä, vuonna 1974 perustetun viinitila Querciabellan Mongrana (2008) viini, jonka tuotanto käynnistyi vasta hiljattain vuonna 2005 eli suhteellisen nuoresta viinistä oli kyse Querciabellalla. Tämä Maremmasta tuleva sekoite koostui Sangiovesestä (50%), Merlotista (25%) sekä Cabernet Sauvignonista (25%). Viini oli herkullinen ja tuhti hedelmäisyys oli viinille luonteenomaista. Viini oli joillekin maistajille kokemuksena kuin 1. ja 2. viinin sekoitus, joissa molempien parhaat puolet olivat hienosti esillä. Tammea viini ei ollut nähnyt niin paljoa kuin muut illan viinit, jotka pääasiallisesti viihtyvät tammessa 18-24 kk asti. 

Mongrana 2008, Agricola Querciabella

Henriikan tuoma Soloio (2006) oli monelle varsin villikortti, koska kyseessä oli toscanalainen 100 % Merlotista tehty lajikeviini. Casa Emman repertuaariin kuuluu myös pesunkestäviä chianti classicoita riservaa myöten sekä Vin Santoa tämän IGT viinin ohella. Viini oli erittäin hyvä Merlot ja monelle maistajalle varmasti ensimmäinen laatuaan. Toki hyviä Merlot-viinejä Toscanasta voi odottaa, koska monen huipputuottajan lippulaivaviini on tyypillisesti Merlot (Ornellaian Masseto, Tua Ritan Redigaffi sekä Castello di Aman L'Apparita), joista monet viiniharrastajat joutuvat vain huokailemaan kovan hintansa tähden.

Soloio 2006, Casa Emman hieno Merlot-viini

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä oli tarjolla Candialle-tilan viinit Ciclope (2008) sekä Circe (2009). Monelle muutaman vuoden takaisen viinimessun päräyttävimpänä viininä tunnettu Ciclope ei tälläkään kertaa jättänyt ketään kylmäksi vaan voitti maistajien keskuudessa parhaan viinin paikan. Viinin pehmeys, lähestyttävyys, hedelmäisyys, jälkimaku sekä kokonaisfiilis olivat vain hienosti kohdallaan. Ciclope koostuu pääasiassa Merlotista, Sangiovesestä, mutta makua on myös maustettu Petit Verdot sekä Syrah-rypäleillä. Illan viimeisenä viini ollut mielenkiintoinen Circe, joka koostui pääasiassa Merlotista ja Petit Verdotista. Viini oli ärhäkkä, viherpippurinen ja voimakkaan tanniininen, mutta ei missään tapauksessa mikään ylilyönti. Maussa oli runsaasti tummaa marjaisuutta, jota mausteisuus ja tanniinisuus kannattivat. Todennäköisesti hetken odottelun jälkeen viini saattaisi tasoittua. 

Illan voittajaviiniä, Candialle-tilan Ciclopea, saa Alkon tilausvalikoimasta Arkadiankadulta.

Candiallen mielenkiintoinen Merlot-Petit Verdot -uutuus Circe, 2009

Viinien kaveriksi oli tarjolla Ciabattaa, Pecorino-juustoa, villisikasalamia sekä fenkolisalamia, jotka tuntuivat maistuvan hienosti. Kiitokset osallistujille ja Henriikalle, toivottavasti näemme pian jälleen vaikkapa Suuressa siideriseikkailussa toukokuussa!

Suuri siideriseikkailu 16.5.

Helatorstain aattona, keskiviikkona 16.5. klo 19, Kalevankadun viinikellarilla maistellaan mielenkiintoisia siidereitä eri puolilta Eurooppaa.

Seikkailuoppaanamme toimii innokas siiderinharrastaja Helmi Korpinen.

Ilmoittaudu mukaan: viini.fiasco@gmail.com

Hinta jäseniltä 35 € ja ei-jäseniltä 45 €. 

Terveisin
Fiascon pojat

Toscanan tähtiä lauantaina 21.4.

Ciao!

Supertoscanalaiset punaviinit ovat keränneet mainetta maailmalla vasta
muutaman vuosikymmenen ajan. Kohtalaisen nuoresta ilmiöstä huolimatta
mielenkiintoiset ja laadukkaat viinit haastavat nykyisin helposti
”emomaa” Ranskan alkuperäiset sekoitteet.

Tervetuloa Fiascon matkaan maistelemaan Toscanan herkkuja lauantaina
21.4.2012 klo 19.00 Kalevankadun viinikellarillemme.

Hinta jäseniltä 40€ ja ei-jäseniltä 50€.


Benvenuti!
Fiascon pojat

Viskien kimppuun la 24.3.2012

Tervetuloa maistelemaan skottien kansallisjuomaa viski-guru Jarkko Nikkasen johdolla. Tilaisuus on ainutlaatuinen mahdollisuus oppia samalla kertaa sekä mantereen että Islayn saaren viskien ominaisuuksista ja eroista.

Maistelut alkavat lauantaina 24.3. klo 19.00 Kalevankadun viinikellarilla. Voit ilmoittautua mukaan meilitse: viini.fiasco@gmail.com

Hinta jäseniltä 50€ ja ei-jäseniltä 60€.

Nähdään,
Fiascon pojat

Fiasco aloitti vuoden 2012 komeasti arvoviineillä

Viinikerho Fiascon 2012 ensimmäinen viinitasting vei maistelijat askeleen korkeammalle maistelukokemukselle lauantaina 21.1.2012, kun pöytään oli varattu tavallista arvokkaampia pullotteita. Tätä varten oli hankittu käyttöön uudet burgundi-tyyliset kristallilasit, jotta aromeista voisi nauttia tavallista tasting-lasia paremmin.

Maistelu alkoi lasinnostolla ja tervetuliaispuheella tyylikkäästi samppanjakuplien siivittämänä. Pannier Brut Vintage 2002 oli mainion tasapainoinen ja herkullinen pakkaus. Paahteisen sitruksinen ja hennon hiivainen tuoksu herättivät aistit kehottaen maistamaan, ja uudet burgundilasit toimivat tässä erinomaisen hyvin. Suussa eloisa mousse, happo ja hedelmien tuoma makeus dominoivat, ja jälkimaku oli tavallista pidempi.

Illan toinen viini kaadettiin karahvista sen kummemmin viinin alkuperää saati laatua paljastamatta. Väri oli nuorekkaan purppurainen ja tuoksu kukkainen ja ”hapankirsikkainen”, maistelijat olivat päällisin puolin mieltyneet makuun, tosin kummemmin viinistä ei löytynyt mitään poikkeuksellisen tyylikästä. Fiasco oli päättänyt tuoda viinin maisteluun perspektiiviä tuomalla laadukkaan ranskalaisen halpaviinin arvioitavaksi; kyseessä siis Vallis Queyras ja varsin kelpo hintaansa nähden muutaman maistelijan mielestä.

Kolmannen viinin alkuperä selvisi monelle lähes saman tien lasiin kaadon jälkeen hailean värinsä ja puolukkaisen makunsa tähden. Alkon erikoisvalikoiman Domaine des Croix Beaune 1er Cru Les Grèves oli hieno viini, mutta kuten usein, ei saanut maistelijoissa aikaiseksi sellaista elämystä, että olisivat olleet valmiita maksamaan edes puolta viinin hinnasta. Mitään muuta vikaa viinissä ei ollut kuin se oli harvinaisen tavallinen. Tosin viini nautti lasissa olostaan ja maku parani ajan myötä ja pehmeä linturuoka olisi varmasti nostanut viinin arvoa. 

Jos viinit voivat olla väriltään ja luonteeltaan kuin yö ja päivä, Vega Sicilian -tuottajan Bodegas Alion Ribera del Duero 2006 Alion oli edellistä viiniä selkeästi synkempi. Maku oli myös luonteeltaan tumma, jota tuhti marjaisuus ja selkeä, mutta ei häiritsevä, tammitynnyrin tuoma vanilja ja nahkaiset aromit voimistivat. Tämä oli kansainväliseen makuun luotu, roteva viini, joka vaati edeltäjänsä tapaan kunnon ruoan.

Illan seuraava viini oli eräs vanhan maailman kuningattarena tunnettu viini, joka on yksi Italian Piemonten suurista ylpeydenaiheista: Pelisseron Vanotu Barbaresco vuosikertaa 2005. Tuoksussa parfyymia, kukkaisuutta, tummia marjoja. Maku ryhdittivät napakat mutta tasapainoiset tanniinit sekä tuoksussa mainitut aromit. Monen mielestä illan paras viini, joka tosin jäi monen mielestä hivenen hintansa varjoon.

Punaviineistä varmasti illan yllättävin, tosin muutamalle maistelijalle jo entuudestaan tuttu libanonilainen bordeaux- ja rhone-rypäleitä yhdistävä komea kummajainen, 2003 Chateau Musar sai monet maireasti hymyilemään. Musar, jota joku maistelijoista taisi tuoksunsa puolesta kuvailla "hikipaitaiseksi lammaspaimeneksi” kieltämättä havainnollisti melko elävästi sen, miten eläimellinen viini lasissa oli. Makumaailma seurasi tätä lammaspoikaa tosiaan tallinnurkkaan, toisaalta näinkin kypsyneessä viinissä marjaisuus ja herkullisuus oli poikkeuksellisen oivasti kiedottu yhteen. Tämän lisäksi Musarin hinta oli edeltävästä viinistä tarkalleen puolet eli voidaan puhua jo oivasta hinta-laatu suhteesta.

Arvoviinien kaartin päätti unkarilainen Chateau Dereszla Tokaji Aszú 5 Puttonyos 2005, jota voisi pitää Sauternes -viinejä nuorekkaampana veijarina. Tämä johtuu siitä, että alkoholia on vain noin 10 vol-% ja viiniä ryhdittää pirteät hapot. Erinomainen, kevyempi vaihtoehto Sauternes-viinin sijaan, jos kaipaa uutta.

Vaikka Petrukset ja Latourit jäivät odottamaan seuraavaa kertaa, monet saivat maistaa viinejä hintaluokasta, joita tavallisesti ei tule juotua. Samalla useampi varmasti huokaisi helpotuksesta makukokemuksien perusteella, ettei välttämättä arvokas viini ole makuelämyksenä kuitenkaan arvoaan suurempi.

Uskomme, että edellä mainitut viinit olisivat pääasiallisesti vielä lukittava kellariin saavuttaakseen parhaan ”juomisikkunansa”. Jos jano on kova eikä malta kypsyttellä, useiden tuntien dekantointi auttaa viinin avautumista. Tämän lisäksi hienostunut ruoka olisi kuulunut ehdottamasti hienon viinin kaveriksi.

Fiascon pojat kiittävät kaikkia osallistuneita onnistuneesta illasta ja toivottavasti mahdollisimman monet hyppäävät mukaan seuraavaan tastingiin, joka keskittyy Syrahin saloihin. Tervetuloa!

Fiascon kevät alkaa

Ohjelmatarjonta:

• Lauantai 21.1.2012 - Vuoden 2012 kick-off: arvoviinit
• Lauantai 18.2.2012 - Syrahia eri puolilta palloa
• Lauantai 24.3.2012 - Komeat viskit: Islayn saari vs. muu Skotlanti*
• Lauantai 21.4.2012 - Mystiset supertoscanalaiset*
• Lauantai 19.5.2012 - Suuri siideriseikkailu*
• Lauantai 9.6.2012 - Startti kesään: hienot samppanjat

*tapahtumassa on erikoisvieras

Ilmoitttaudu mukaan vaikka heti: viini.fiasco@gmail.com

Tervetuloa!